Ru­jo ja us­kot­ta­va ta­ri­na ala­maail­man pyö­rittämästä ja ali-ih­mis­ten elättämästä ih­mis­kau­pas­ta, jo­ka sa­la­kul­jet­taa vuo­sit­tain ar­viol­ta yli mil­joo­na las­ta ja nais­ta pois ko­deis­taan sek­sior­jik­si ympä­ri maail­maa. Elo­ku­va välttää vii­saas­ti kaik­kein graa­fi­sim­man il­mai­sun, mut­ta ky­ke­nee siitä huo­li­mat­ta pysäyttämään pus­kut­rak­to­rin lail­la ku­va­tes­saan sys­te­maat­ti­sek­si lii­ke­toi­min­nak­si muo­tou­tu­nut­ta riis­toa. Eten­kin in­ter­ne­tin käyttö kes­kei­senä kaup­pa­paik­ka­na tuo­daan esiin hätkäh­dyttävällä ta­val­la.

Ta­pah­tu­mia seu­ra­taan kid­nap­pat­tua 13-vuo­tias­ta si­sar­taan epä­toi­voi­ses­ti jäl­jittävän mek­si­ko­lai­sen tei­ni­po­jan kaut­ta. Po­jan tie vie pai­kal­lis­ten kon­nien perässä Me­xi­co Ci­tystä ra­jan yli Yh­dys­val­toi­hin, missä tämä on­nek­seen törmää asial­le sym­paat­ti­seen yk­si­tyi­set­sivään (us­kot­ta­van ala­vi­rit­tei­sen suo­ri­tuk­sen te­kevä Ke­vin Kli­ne).

A­joit­tai­sis­ta Hol­lywood-het­kistä, epäo­len­nai­sis­ta yk­sin­ker­tais­tuk­sis­ta ja lievästä lop­pu­ha­pa­roin­nis­ta huo­li­mat­ta elo­ku­va on­nis­tuu ole­maan sekä häi­rit­sevä että kos­ket­ta­va. Näitä omi­nai­suuk­sia on elo­ku­vis­sa har­voin on­nis­tut­tu yh­distämään, ja vielä har­vem­min sa­maan jouk­koon on mah­tu­nut myös hiot­tu au­dio­vi­suaa­li­nen to­teu­tus. Nyt kaik­ki ele­men­tit lok­sah­ta­vat pai­koil­leen, ja vieläpä In­die-e­lo­ku­vas­sa. On to­ki mah­dol­lis­ta, että elo­ku­van in­noit­ta­nees­ta New York Ti­me­sin tut­ki­van jour­na­lis­min ar­tik­ke­lis­ta oli­si riittä­nyt rah­kei­ta vielä to­den­mu­kai­sem­paan­kin ku­vauk­seen, mut­ta se ei tee tästä elo­ku­vas­ta millään ta­voin epäon­nis­tu­nut­ta.