Coenin veljesten satiirisella otteella luotsaama kertomus ottaa 1950-luvun Hollywoodin silmätikukseen.
Coenin veljesten satiirisella otteella luotsaama kertomus ottaa 1950-luvun Hollywoodin silmätikukseen. Eeppisten mittakaavojen elokuvia ulospuskevan studion pomo (Josh Brolin) joutuu kiven ja kuoren väliin kun vuoden kalleimman elokuvan tähti (George Clooney) kidnapataan kesken kuvausten.
Hauskoista sattumuksista, hilpeistä hahmoista ja lempeästä satiirista rakentuva elokuva ihmetyttää yhtä paljon kuin ihastuttaa — varsinkin kun mukaan on otettu verrattain pitkiä pätkiä studiolla kuvattavista elokuvista yli genrerajojen.
"Miten tämä liittyy mihinkään?" käy katsojan mielessä tuon tuosta, mutta hyväntuulisella hedelmäsalaatilla on reseptinsä, ja elokuva kutsuu katsojaa ratkomaan tätä. Lopputuloksena on vetreä pastissi aikakauden Amerikasta, jossa on kaikkea kotirouvista kommunismiin ja unelmista urapuntarointiin.
Tutuilla kasvoilla maustettu posketon keitos viihdyttää ja vakuuttaa korealla periodipatinalla. Kyse on silti ennen kaikkea itsetyytyväisestä kokeilusta, joka elää muutamasta hervottomasta hetkestä.
Komea 1950-luvun Hollywoodin henkeen periodipatinoitu kuva selviää genrevaihdoksista nuottiakaan tipauttamatta. Jälki on kiitettävän erottelevaa, vivahteikkaan värikylläistä ja moitteetoman vakaata. Rauhallisen iskevä ääniraita artikuloi vuorosanansa tarkasti. Harmillisen suppeissa ekstroissa neljä kevyttä koostetta (28 min.), jotka avaavat hieman mm. elokuvan läpästä alkanutta tuotantotaivalta. (IJ)