20 vuot­ta al­ku­peräi­sen ry­mis­te­lyn jäl­keen muu­ka­lai­set pa­laa­vat maa­pal­lon kimp­puun. Vä­lia­jal­la ih­mis­kun­ta on op­pi­nut käyttämään muu­ka­lais­ten ai­koi­naan jäl­keensä jättämää tek­no­lo­giaa eduk­seen, jo­ten nyt ul­koa­va­ruu­den tu­lok­kail­la ei enää ole yk­si­noi­keut­ta lei­ju­lau­ta­siin ja la­ser-tyk­kei­hin. Suo­ra­nai­ses­ti ih­mis­kun­ta ei ole vii­sas­tu­nut, mut­ta eipä sitä on­nek­si ole pie­net li­ma­nul­jas­kat­kaan.

Li­ki­main al­ku­peräi­sen elo­ku­van kä­si­kir­joi­tuk­sel­la ete­nevä seik­kai­lu loik­kii lup­sa­kas­ti eteenpäin pit­kin ge­nee­ri­siä pol­ku­ja. Huu­mo­ri pil­kah­te­lee ki­vas­ti ja te­hos­teet ovat koh­dil­laan, eikä lop­pu­tu­los mais­tu uu­del­leenläm­mi­tel­lyltä fos­sii­lil­ta, jo­ten kel­po viih­teestä on ky­se. Omat me­rii­tit ovat myön­nettäväs­ti vä­hissä.