Hep­poi­nen jat­ko-o­sa jat­kaa aiem­paa sop­paa pe­rin ve­ti­sin ai­nek­sin. Scott ”isänsä poi­ka” Eas­twood ja ta­lon­kor­kui­set kiiltävät ro­bo­ran­ta­le­lut an­ta­vat seik­kai­lul­le mie­len­kiin­toa, mut­ta ras­kas läppä ja har­mil­li­sen va­nut­tu­nut ta­ri­na te­kevät ko­ko­nai­suu­des­ta tur­han nih­keän pop­corn-jyrän. An­ti on lo­pul­ta pitkäl­ti sa­ma kuin vii­mei­sim­missä Trans­for­mers-e­lo­ku­vis­sa, sillä ero­tuk­sel­la, että vaik­ka pik­se­li­kark­ki toi­mii on tou­hus­ta vai­kea in­nos­tua edes nos­tal­gia­mie­lessä.