Mikä eteen kun olet kerta toisensa jälkeen tyrivä tavis ja hottiksen tyttöystäväsi isukki on sinuun vihamielisesti suhtautuva laivaston amiraali?
Mikä eteen kun olet kerta toisensa jälkeen tyrivä tavis ja hottiksen tyttöystäväsi isukki on sinuun vihamielisesti suhtautuva laivaston amiraali? No jos hyvin käy hyökkäävät avaruuden muukalaiset maapallolle ja antavat sinulle mahdollisuuden paitsi löytää itsesi myös todistaa arvosi kaikille muille.
Puberteettisia arvoja uhkuva laivaston topgun vetää henkilöhahmot yläastetasolle ja nappaa uhkakuvansa Roland Emmerichin elokuvista, mutta innoituksensa yllättävästä lähteestä: vanhasta yksinkertaisesta laivanupotuspelistä. Meriaiheinen kuvasto antaa kaikelle tuoreen viilukerroksen ja pumppaava adrenaliini hukuttaa vähitellen aivosolujen protestit korneista valinnoista, fyysikkamallin epätodellisuudesta ja kaiken realismin unohtamisesta. Tuubaa, mutta passelia toimintascifihöttöä silti. Elokuvan pitäisi kylläkin loppua Top Gunia mukaillen sanohin: "You can date my daughter anytime".
Kuva jää yllättävän pehmeäksi, mutta väritoisto on kylläistä ja jälki vakaata. Periaatteessa tarjolla on teräväpiirtokuvan arvoinen annos yksityiskohtia, mutta nämä pitkälti hautautuvat alati läsnäolevan tasaisen rakeisuuden ja yleisen sameuden alle. Suhteessa iskevämpi ääniraita taustoittaa tapahtumia rokkaavalla ja paikoin Transformersia tapailevalla musiikkiraidalla, ja myös tehosteet toistuvat vaaditulla auktoriteetillä. Transformers-vaikutteet selittyvät säveltäjällä, sillä asialla on sama Hans Zimmerin oppipoika Steve Jablonsky, joka on tehnyt sangen vakuuttavaa jälkeä jo kolmen ensimmäisen Transformers-elokuvan kanssa.
Ekstroissa vaihtoehtoinen loppu ohjaajan kommentein (8 min.), itse elokuvaa mielenkiintoisempi tietopitoinen USS Missourin kierros (20 min.), pelimainos, koosteet esituotannosta (11 min.), näyttelijävalinnoista (12 min.), kuvauksista (7 min.), ohjaajasta (6 min.) ja tehosteista (12 min.). Mukana myös Digital Copy omalla levyllään. (IJ)