Kak­sois­vel­jet Wil­ly ja Mic­hel ovat saa­neet viettää pi­den­ne­tyn lap­suu­den van­hem­pien hoi­vis­sa. Vii­si­kym­men­vuo­tiaik­si ko­to­na mu­hi­neet vei­ja­rit ovat to­del­li­sia perä­kam­ma­rin­poi­kia. Äi­din ate­riat ovat mais­tu­neet lii­kun­ta­har­joit­tei­ta pa­rem­min, sisä­siit­toi­nen il­ma­pii­ri nä­kyy so­siaa­lis­ten kon­tak­tien määrässä — ja laa­dus­sa.

Elämän­ti­lan­teet muut­tu­vat usein ä­kil­li­ses­ti. Mic­hel päättää päivänsä omin kei­noin, jättäen ympä­ril­leen äk­kiväärän su­ru­työn. Kak­sois­ve­li kai­paa puut­tu­vaa pa­las­taan, van­hem­mat eivät näe yhtä il­man tois­ta. It­senäis­ty­mi­sen ai­ka on tässä ja nyt.

Nuor­ten elo­ku­van­te­kijöi­den kol­lek­tii­vi on työstä­nyt mel­ko ty­perästä lähtö­ti­lan­tees­ta re­hel­li­siä ja tär­keitä tee­mo­ja pun­ta­roi­van tra­gi­ko­me­dian. Pääo­sia esittävän Da­niel Van­net'n his­to­rioi­den syn­nyttämästä kä­si­kir­joi­tuk­ses­ta kah­mais­taan eri­lai­suut­ta vie­rok­su­vaan ai­kaam­me hy­viä trop­pe­ja.

Län­ti­sen Eu­roo­pan lai­doil­la eletään köy­hyy­den ra­ja­mail­la. Van­hem­pien ta­pa kä­si­tellä Mic­he­lin kuo­le­maa vetää mie­len ma­ta­lak­si. Ul­ko­maail­ma tar­joaa tun­ne­kuo­hu­ja. Yk­sinäi­syys il­men­tyy ih­mis­ten läsnäol­les­sa. Uu­sien ka­ve­rei­den toi­min­ta­mal­lit lii­kus­ke­le­vat ystä­vyy­den ja hyväk­sikäytön hai­la­kal­la ra­ja­pin­nal­la. Wil­ly saa sel­vil­le, että rak­kaus­kin on kak­si­suun­tai­nen ti­la.

An­kean har­maa, mut­ta sym­paat­ti­nen ja hu­maa­ni elo­ku­va hön­kii te­ke­mi­sen rie­mua. Köm­pelö Wil­ly nähdään ha­ke­mas­sa hyväk­syntää es­poo­lai­sil­la fil­mi­juh­lil­la tou­ko­kuus­sa 2017. Elo­ku­vas­sa on eng­lan­nin­kie­li­nen teks­ti­tys. (VA)