B­ru­taa­lin yti­mekäs ku­vaus pans­sa­ri­vau­nu­mie­histöstä ja tämän ka­peas­ta pai­kas­ta toi­sen maail­man­so­dan näyttämöllä. Suur­ta so­tao­pe­raa­tio­ta ja elämää suu­rem­pia san­ka­ri­te­ko­ja odot­ta­vaa kat­so­ja pitää tätä sup­pea­na ta­ri­na­na, mut­ta epi­so­dis­sa on kons­tai­le­ma­ton­ta särmää ja elämän­pi­tui­sen san­ka­ri­ta­ri­nan ma­kua. Nat­si-Sak­san kuo­lin­ko­ri­nat an­ta­vat ta­pah­tu­mil­le mie­len­kiin­toi­sen taus­tan, jo­ta ei ole so­tae­lo­ku­vis­sa lii­kaa käy­tet­ty, mut­ta tär­keäm­pi näyttämö pans­sa­ri­vau­nun sisällä on tätä­kin har­vi­nai­sem­pi nähtä­vyys.

So­dan ar­jen ku­vauk­se­na tämä on pu­re­va pas­tis­si, jo­ka va­kuut­taa piirtämänsä ku­van au­tent­ti­suu­del­la ja yllättää muu­ta­mal­la tuo­reel­la va­lin­nal­la kli­sei­den lo­mas­ta. Nuo­ren viat­to­man tu­lok­kaan lisäys paa­tu­nee­seen lau­maan on help­po va­lin­ta draa­man luo­mi­sek­si, mut­ta elo­ku­va kan­taa taak­kan­sa mie­hekkääs­ti, eikä ri­pus­ta ko­ko ole­mas­sao­lon­sa tar­koi­tus­ta tämän yh­den kor­tin va­raan. Tu­lok­se­na on ve­revä ja is­kevä rin­ta­ma­ku­vaus, jos­sa ideo­lo­gia jää väistämättä so­dan jal­koi­hin, mut­ta ky­tee kui­ten­kin lop­puun saak­ka kai­kis­sa mie­hissä.