Kuin raivo härkä kertoo paljon miehen sisällä palavasta väkivallasta, jota ei voi enää tukahduttaa sillä tavoin kuin luoja sen tarkoitti.
Kuin raivo härkä kertoo paljon miehen sisällä palavasta väkivallasta, jota ei voi enää tukahduttaa sillä tavoin kuin luoja sen tarkoitti. Aggressiota tutkittaessa pitää palata tämän jälkeen aina alkuihmisen aikoihin.
Teräväpiirtoversiota katsoessa alkaa kuitenkin tuntua siltä, ettei tästä oikeastaan ole kyse. Tulkinta laajenee. Itse asiassa kyse ei ole pelkästään väkivallasta: peiliin tuijoittava nyrkkeilijä on narsisti, joka ei pysty asettumaan muiden ihmisten asemaan oli kyseessä sitten työtoveri, perheenjäsen tai ystävä. Huippu-urheilu vaatii tätä asennetta, ikävä kyllä.
Yksi ratkaisu on nyrkkeilykehä. Jake La Mottalle sekään ei riittänyt. Parasta Scorsesea, parasta De Niroa.
Kuin raivo härkä oli 1980-luvun alun ainoa elokuva, joka oli suorastaan pakko mennä katsomaan elokuvateatterissa, vaikka viikonloppuna olisi voinut tehdä muutakin mukavaa Muistaakseni kävin katsomassa tämänisamaan aikaan taideteollisen elokuvaajalinjalle hakevan Jouko Seppälän kanssa Kiistolan teatterissa. Futista OTP:n edustusjoukkueessa pelaavat kaverini olisivat varmaankin sanoneet, että "hitto, tämähän on mustavalkoinen..."
Jo Ultimate Edition -DVD merkitsi TOP100-elokuvalle teknisesti suurta edistysaskelta, sillä vanha Egmontin versio oli ei-anamorfinen ja DS. Teräväpiirtona tämä siirtyy jälleen askelen parempaan suuntaan. Elokuva kuvattiin rakeiseksi herkälle filmille. Lyönnit tömähtivät liiankin totuudenmukaisesti jo aiemmin saati nyt DTS HD:nä. Tämä ei ole mitään Rockyn leikkinyrkkeilyä. Ekstrat vastaavat UE-laitosrta: kolme kommenttiraitaa, 115 min. dokumentit suomitekstein, 1 min. uutiskuvaa Jake LaMottasta ja traileri. 16-sivuinen triviavihko ja viisi kehystyskelpoista valokuvaa sentään puuttuvat. (PS)