Cir­que du So­leil on muo­dos­tu­nut sy­no­nyy­mik­si ih­mis­ke­hon ra­jo­ja koet­te­le­val­le ak­ro­ba­tias­howl­le sa­maan ta­paan kuin vaik­ka­pa Ri­ver­dan­ce on kä­si­te ryhmä­tans­sin sa­ral­la. Ryhmällä tun­tuu ole­van il­miömäi­nen ky­ky yh­distää ku­mi­mai­nen not­keus, yli-in­hi­mil­li­nen li­has­kont­rol­li ja esiin­ty­jien vä­li­nen vir­heetön yh­tei­sa­joi­tus mie­li­ku­vi­tuk­sek­kaik­si oh­jel­ma­nu­me­roik­si. Ryhmä lie­nee jo ny­kyään enemmän brän­di kuin yh­tenäi­nen tai­tei­li­ja­ryhmä, mut­ta esi­tyk­sistä löy­tyy yhä pot­kua.

It­senäi­sen elo­ku­van si­jaan tässä on ky­se useis­ta eril­li­sistä esi­tyk­sistä keräil­lystä koos­tees­ta, jo­ka kur­sii nu­me­rot yh­teen hu­te­ran rak­kaus­ta­ri­nan va­raan. Tämä ei kui­ten­kaan hait­taa me­noa vähäi­simmässäkään mää­rin, sillä ryhmän esi­tys­ten ta­ri­nat ovat ai­na ol­leet kes­kin­ker­tais­ta sa­tuhöttöä, mut­ta hui­keat ko­reog­ra­fiat ja mie­li­ku­vi­tuk­sek­kaat miljööt jo­ta­kin ai­van omas­sa luo­kas­saan. Näin myös tällä ker­taa esi­tyk­sen tar­joil­les­sa Las Ve­ga­sin eri ka­si­noil­la näh­ty­jen CdS-e­si­tys­ten par­hai­ta pa­lo­ja: us­ko­mat­to­mal­la li­has­kont­rol­lil­la ja vir­heettömällä ajoi­tuk­sel­la siu­na­tut ak­ro­baa­tit vään­tyvät luon­not­to­miin asen­toi­hin, luo­vat aal­lois­ta tai­det­ta, muo­dos­ta­vat ket­ju­ja il­mas­sa, kiih­dyttävät in­fer­naa­lis­ta ora­van­pyörää hur­jin ot­tein, pomp­pi­vat pys­ty­suo­raa seinää ylös ja kaik­ki ai­na tu­len lies­ko­ja ja ve­si­pi­sa­roi­ta myö­ten tun­tu­vat nou­dat­ta­van sa­maa kä­si­kir­joi­tus­ta. Kai­ken hui­puk­si le­vyn 3D-ku­va tar­joaa esi­tyk­seen ai­van ykkös­luo­kan is­tuin­pai­kat.