Juhani Ahon kolmoisdraama on pätevä maskuliinisen mustasukkaisuuden kuvaus edelleen, vaikka se ilmestyi yli 100 vuotta sitten.
Juhani Ahon kolmoisdraama on pätevä maskuliinisen mustasukkaisuuden kuvaus edelleen, vaikka se ilmestyi yli 100 vuotta sitten. Kaurismäki tuli Euroopassa aluksi tunnetuksi niukan dialogin käyttönsä vuoksi. Näin ollen oli luontevaa tehdä moderni mykkäelokuva.
Filmatisointi antaa tragedian sisälle solmitun mustan huumorin keinoin näytöksen siitä, mitä moni mies pelkää nykypäivänäkin saati kaupungistumisen ensiaallossa. Vaimo (Kati Outinen) kyllästyy raatamiseen ja tylsään siippaansa (Saku Kuosmanen), kun sopiva Corvettella ajeleva Shemeikka (André Wilms) kuiskuttelee paremmasta elämästä. Intohimokohtaukset on suunniteltu upeaan kampakeraamiseen tyyliin. Koski pauhaa ja yksinäinen kukka vaeltaa laineilla, kun viaton pulmunen joutuu miehen työn kohteeksi. Paljon hauskoja yksityiskohtia: Douglas Sirkiin viitataan auton Sierck-merkillä.
Takakannen mukaan tama olisi kuvattu peräti Panavision-suhteella, mikä ei tietysti pidä paikkaansa. Mutta miksipä ei: maailman ensimmäinen mykkä spektaakkelielokuva odottaa vielä tekijäänsä. Kaunis mustavalkokuvaus kärsii huonosta koodauksesta. Onneksi henkilöt näyttelevät mykkäelokuvan tyyliin kankeasti, sillä vähäinenkin sivuttaisliike aiheuttaa kuvan pikselöintiä. Ongelma poistuu hetkeksi elokuvan keskivaiheilla, ikään kuin koodaaja olisi huomannut asian kesken kaiken (sic). Ääniraita toistaa Anssi Tikanmäen komean musiikin hienosti. Ei ekstroja. (PS)