Näpsäkän makaaberi ihmistutkielma sijoitettuna coctail-kutsuille, joiden isännillä on yksi kutsuvieraista kuolleena kirstussa koko pippaloiden ajan.
Näpsäkän makaaberi ihmistutkielma sijoitettuna coctail-kutsuille, joiden isännillä on yksi kutsuvieraista kuolleena kirstussa koko pippaloiden ajan. Tarkoitus on todistaa kokeella, että murha voi olla harvojen etuoikeus, ja oikein tehtynä myös stimuloivaa ajanvietettä. Yltiöpäinen itsevarmuus saa isännät kutsumaan myös vanhan professorinsa (James Stewart), joka on ainoa ihminen man päällä, joka näkee vuorenvarmasti naamioleikin läpi.
Alfred Hitchcockin ohjaama jännäri valitsee rauhallisen tutkailevan, mutta hallitusti otettaan kiristävän lähestymistavan. Kokonaan yhteen huoneistoon sijoittuva tarina tarjoilee kaikki yllätyksensä ensimmäisen 10 minuutin aikana, mutta raiteilta vähitellen suistuvaa iltaa on hauska seurata. Suurin yllätys on kuitenkin kuulla jälkikäteen, että tarinassa oli tarkoitus olla homoseksuaalinen alavirite.
Elokuva on Hitchcockin ensimmäinen Technicolor elokuva ja samalla pitkien ja liikkuvien otostensa ansiosta ilmeisen haastava toteutukseltaan. Kelan vaihto keskustelijan selkään zoomaamalla ei tässä onnistu erityisen elegantisti, mutta muutoin kameratyöskentely on komeaa katsottavaa, mistä parhaat esimerkit ovat köyden laittaminen keittiön laatikkoon ja taloudenhoitoja purkamassa kattausta kirstun päältä. James Stewart kuulemma totesi, että kuvauksissa vain kamera tarvitsi harjoitusta, tarkoittaen, että Hitchcockin hehkuttamat pitkälliset harjoitukset olivat tarpeen vain kuvauksen haasteiden vuoksi.
Tyylikäs värikuva näyttää rakensa, mutta samaan aikaan myös kiitettävästi yksityiskohtia. Hallittu ja hillitty ääniraita toistaa dialogin puhtaasti, mutta musiikkia tai tehosteita ei juuri ole.
Ekstroissa hyvä kooste elokuvan teosta (32 min.), kuvagalleria ja esimerkillinen teaseri, joka selittää myös yhden repliikin elokuvassa. (IJ)