Ha­maal­la 1970-lu­vul­la Ray­mond Mac­he­rot’n Klo­ro­fyl­li-sar­ja­ku­va ja Ric­hard Adam­sin Ruo­ho­metsän kan­sa ker­toi­vat Pom­po­kon ase­tel­man: metsän vä­ki on sa­ti­mes­sa, kun ih­mi­nen al­kaa muut­taa luon­toa uu­sia ja ih­meel­li­siä asui­na­luei­ta var­ten. Voi sa­noa, että tästä ase­tel­mas­ta syn­tyi ny­kypäivän vih­reä lii­ke.

Pom­po­kon an­sio on anar­kis­ti­ses­sa ja maut­to­man fyy­si­sessä huu­mo­ris­sa, jo­ka luo yh­tymä­koh­dan Suo­men Lap­piin. Pie­ru vit­sin pääl­le vain pa­ran­taa ju­tun te­hoa. Oma lu­kun­sa on su­pi­koi­rien pal­li-kes­kei­nen ee­tos. Ghib­li-e­lo­ku­vien ta­paan mie­li­ku­vi­tuk­sel­la ei ole mitään ra­jo­ja.