Gas­par Noé on jul­kais­sut neljän­nen elo­ku­van­sa. Omaeh­toi­sen ku­va­tai­teen kär­ki­kaar­ti­lai­nen ei tur­haa kii­rettä pidä, edeltävästä täys­pitkästä on ku­lu­nut ai­kaa vii­ti­sen vuot­ta. Oli Noén tuo­tan­nos­ta mitä mieltä ta­han­sa, mie­hen elo­ku­vat ovat ol­leet omiaan kes­kus­te­lu­na­vaa­jik­si. Niin on myös Lo­ve. Jo­pa ko­ti­maas­saan Rans­kas­sa, tuos­sa su­vait­se­vai­suu­den Kul­ta­las­sa, fil­mi on jou­tu­nut tar­kan syy­nin al­le.

Murp­hy ra­kas­taa nai­sia. Tar­ken­net­tu­na, hän ra­kas­taa nai­sia niinä het­kinä, jol­loin to­del­li­suus ei is­ke kas­voil­le. Hän ra­kas­taa nai­sia peh­mei­ne ihoi­neen, pal­jai­na, sän­gyn pääl­le las­ket­ta­vi­na ko­ris­te-e­si­neinä. Hän ra­kas­taa nai­sia kuis­ka­tes­saan näi­den kor­viin ko­ru­lau­sei­ta he­ku­man het­kellä.

Murp­hyn maail­mas­sa rak­kaus ei ole mu­ka­na tah­to­mat­to­mis­sa jäl­keläi­sissä, ras­kaus­tes­teissä, rik­kou­tu­neis­sa kon­do­meis­sa – eikä var­sin­kaan sa­mois­ta nai­sis­ta kil­pai­le­vis­sa mie­hissä. Murp­hyn maail­mas­sa mus­ta­suk­kai­suus on mie­hen yk­si­noi­keus – siinä missä pettä­mi­nen­kin. Noén luo­ma vi­sio ra­kas­ta­mi­sen vai­keu­des­ta on, ai­na­kin rans­ka­lai­sen elo­ku­van ystäväl­le, en­tuu­des­taan tut­tu.

Lo­ve on ker­ta­kaik­ki­sen tark­kanäköi­nen do­ku­men­taa­tio nar­sis­ti­sen, pe­ni­sai­voil­la va­rus­tel­lun mie­hen käytök­sestä. Murp­hy naut­tii ul­ko­muo­to­jen ja ka­ris­man mah­dol­lis­ta­mas­ta suo­sios­ta upei­den nais­ten kes­kuu­des­sa. Toi­saal­ta hän pai­nii epäon­nis­tu­mis­ten täyttämän his­to­rian­sa kans­sa, ky­ke­nemättä täy­sin pa­ran­tu­maan. Lo­ve on nähtävä puh­taas­ti omaelämä­ker­ral­li­se­na. Noé al­le­vii­vaa jo­ka kään­teessä elo­ku­van­sa hen­kilö­koh­tai­suut­ta.

Ai­ka­ja­na se­koit­tuu. Noé on lei­kan­nut Murp­hyn pa­ri­suh­teet tai­taen li­mittäin, kun­kin suh­teen vai­hei­ta toi­siin pei­la­ten. Kat­so­ja pys­tyy ar­vioi­maan Murp­hyn hen­ki­sen ke­hit­tymättö­myy­den ja ky­vyn muu­tok­seen vuo­sien spekt­rissä.

Pää­hen­kilön pu­hu­vaa ja ajat­te­le­vaa päätä tar­kas­tel­laan edestä ja ta­kaa, lä­hi­ku­vat täyttävät yli kak­si­tun­ti­sen elo­ku­van ko­ko­naan. 3D nos­taa pään ulos taus­ta­kan­kaas­ta, luo­den on­nis­tu­neen maail­man kat­so­jan ja Murp­hyn vä­lil­le. Kol­miu­lot­tei­nen esi­tys­muo­to tuo myös oman hu­mo­ris­ti­sen lisänsä eten­kin pe­net­raa­tio- sekä eja­ku­laa­tio­koh­tauk­siin. Ai­heen nau­ret­ta­vak­si mah­dol­lis­ta­mi­nen tais­te­lee Lo­ven pe­rimmäi­siä tar­koi­tuk­sia vas­taan.

Ra­kas­te­lu­koh­tauk­set jaot­te­le­vat elo­ku­vaa, ryt­mi muo­dos­tuu yk­sin­pu­he­lui­den ja pit­kien yh­dyntö­jen vuo­ro­pu­he­lus­ta. Vas­toin ku­vi­tel­mia, ruu­dun täyttävät ih­mis­ruu­mii­den eroot­ti­set som­mi­tel­mat rau­hoit­ta­vat maa­lauk­sen lail­la. Vä­rien ka­val­ka­di on run­sas, kart­ta läm­min. Pi­kai­sin ja li­kai­sin wc-yh­dyntä ku­va­taan sa­ma­nar­voi­se­na.

Can­ne­sin ke­muil­la päivän­va­lon näh­nyt Lo­ve esi­tel­tiin suo­ma­lais­kat­so­jil­le mar­ras­kuun 2015 Night Vi­sions –­fes­ti­vaa­leil­la. (VA)