Su­ku­puo­li­lo­ke­roi­den mur­ta­mi­nen on nous­sut hil­jat­tain me­dian par­ras­va­loi­hin, mut­ta tämä ei tar­koi­ta, että ky­seessä oli­si suo­ra­nai­ses­ti uu­si oi­val­lus. Tans­kan tai­de­pii­reissä 1900-lu­vun tait­tees­sa vai­kut­ta­neen avio­pa­rin, Li­li El­ben (syn­tyjään Ei­nar We­ge­ner) ja Ger­da We­ge­ne­rin, ta­ri­na on tästä var­hai­nen ja var­sin ää­rimmäi­nen esi­merk­ki.

Yhtä ai­kaa mu­ser­ta­va ja hau­ras ker­to­mus on häm­mentävä mat­ka, jon­ka ai­ka­na yh­den pe­rin ta­val­li­sen avio­lii­ton roo­lit muut­tu­vat pe­ruut­ta­mat­to­mal­la ta­val­la kun avio­mies löytää it­sestään kauan ky­te­neen nai­sel­li­sen puo­len. Koh­ta­lon oi­kun mah­dol­lis­ta­mas­ta oi­val­luk­ses­ta käyn­nis­tyy hur­ja kamp­pai­lu sisäi­sen iden­ti­tee­tin ja ul­ko­maail­man vä­lillä, mut­ta vir­kistäväs­ti avio­liit­to tun­tuu ole­van ai­noa va­kaa voi­ma myrs­kyi­sillä me­rillä.

Ta­va­no­mais­ta ih­mis­suh­ded­raa­maa haas­ta­vam­pi ai­he­pii­ri upot­tai­si hel­pos­ti elo­ku­van, mut­ta nyt pääo­sien Ed­die Red­may­ne ja Ali­cia Vi­kan­der kan­nat­te­le­vat my­kistävää ta­pah­tu­ma­ket­jua upeas­ti. Vi­kan­der pal­kit­tiin roo­lis­taan ai­heel­li­ses­ti si­vuo­sa-Os­ca­ril­la, ja Red­may­ne jat­kaa va­kuut­ta­vas­ti tai­val­taan muu­tos­ta­ri­noi­den pe­lot­to­ma­na tulk­ki­na. Pa­ri­val­jak­ko vetää sym­pa­tiat puo­leen­sa vas­taan­sa­no­mat­to­man hel­pos­ti, ja löytää in­hi­mil­li­syy­den kai­ken sen­saa­tio­naa­li­suu­den juu­ril­ta.

Pääo­sien ohel­la kii­tos elo­ku­van ve­to­voi­mas­ta kuu­luu myös oh­jaa­ja Tom Hoo­pe­ril­le, jo­ka muis­te­taan mm. HBO:n tuot­ta­mas­ta John Adams -mi­ni­sar­jas­ta. Ko­meas­ti pe­rio­di­pa­ti­noi­tu pin­ta on osa elo­ku­van ten­hos­ta, mut­ta vielä­kin mer­kittävämmässä roo­lis­sa on ai­heen tah­di­kas kä­sit­te­ly ja tai­dok­kaas­ti yllä­pi­det­ty tem­po.

E­lo­ku­va pe­rus­tuu Da­vid Ebers­hof­fin ro­maa­niin, jo­ka puo­les­taan ot­ti in­noi­tuk­sen­sa Li­li El­ben ja Ger­da We­ge­ne­rin elämästä. Elo­ku­va, ku­ten ro­maa­ni­kin, pyr­kivät ins­pi­roi­maan eivät do­ku­men­toi­maan, mut­ta ta­ri­nan suu­ret lin­jat nou­dat­ta­vat il­mei­ses­ti pääo­sin to­si­ta­ri­naa. Elämän­ker­ta­ku­va­na tätä ei kui­ten­kaan kan­na­ta ot­taa.