Mitä jos hiljaisuuden rikkojaa odottaisi toruvan sormen ja hyssyttelevän kirjastotädin sijaan murhanhimoinen avaruusolio?
Mitä jos hiljaisuuden rikkojaa odottaisi toruvan sormen ja hyssyttelevän kirjastotädin sijaan murhanhimoinen avaruusolio? Tästä asetelmasta kumpuaa aviopari John Krasinskin ja Emily Bluntin maailmaan luotsaama A Quiet Place -trilogia, joka tässä saa esinäytöksensä.
Saagan syntytarina kuvittaa ansiokkaasti meluisan New Yorkin muuttumista meluisasta metropolista aavekaupungiksi. Kakofonia vaihtuu meanderoivaksi vaellukseksi läpi murenevan kaupungin, jossa rottien sijaan jöötiä pitävät pian hämähäkkimäiset avaruusoliot. Tarinalla ei juuri ole suurempaa motivaatiota tai päämäärää kuin selviytyminen, mutta siinä eepos onnistuu. Asetelmaltaan kiehtova jännäri lipuu vähitellen utuiseksi scifiksi, jonka miljöö on koukuttava ja askellus palkitseva vaikka kokonaisuus on jatkuvasti yhden harha-askeleen päässä kliseestä.
Maailmalla elokuva on saanut lähes yksinomaan ylistäviä lausuntoja.
4K-kuva luo New Yorkista komean näyttämön missä spektaakkeli tapahtuu melkein aina viereisellä kadulla, mutta vaikutukset iskevät nurkan ympäri ja talojen läpi väkevästi. Yllättäen tämä kuvattiin valtaosin Englannissa, mitä ei uskoisi ison omenan vyöryessä kotiteatteriin yksi tiilenpala kerrallaan. Miljöö on upeasti kohdillaan ja kuva tehtäviensä tasalla sen tulkkina.
Aihepiirinsä johdosta miltei mykkä elokuva lipsauttaa silloin tällöin vuorosanan tai pari, mutta pääpaino on tuskaisessa hiljaisuudessa, jossa risahduksenkin kuulee korttelin päästä. Ääniraita toimii vähin elein, mutta komean rouheasti myös tilassa. Örkkien naksutus, kaupungin äänet ennen tuhoa ja tuhon kaaos välittyvät tässä kaikki uskottavasti.
Tekstitetyissä ekstroissa poistettuja ja pidennettyjä kohtauksia (15 min.) ja viisi lyhyttä koostetta elokuvan synnystä (yht 37 min.). Ekstrojen parasta antia on nähdä vilaukselta kuinka Englantiin rakennetut lavasteet kääntyvät useaksi eri kaupunginosaksi New Yorkissa. (IJ)