Hamamiin saapuvat naiset riisuvat huntunsa ja mekkonsa välittömästi portin sulkeuduttua selkänsä takana.
Hamamiin saapuvat naiset riisuvat huntunsa ja mekkonsa välittömästi portin sulkeuduttua selkänsä takana. Miesten hallinnoimasta ulkomaailmasta sujahdetaan naisten territoriolle, kylpylän hämyiseen suojaan. Kellarin kostea mystisyys vapauttaa puheen. Vaatteiden pudotessa lattialle, paljastuvat salaisuudet. Musliminaisilta tipahtaa etuliite, islamin jättämät arvet avataan huumorin avuin. Joukkio jakaa keskenään kaiken. Ikäjakauma elävöittää, nuoret oppivat perimätietona uskonnon ja kulttuurin lainalaisuudet.
Rayhanan esikoisohjaus on ylidramatisoitu, epätasaisten kohtausten repaleinen leikekirja. Algerialaisen kylpylän hämyssä kuvattu elokuva toimii keskustelunavauksena, lisäpuheenvuorona naisen asemasta islamissa. Elokuvallisilta arvoilta se ei onnistu vakuuttamaan, tarinan olemattomuus sekä visuaalisten ratkaisuiden köyhyys jättävät huolimattoman, näennäisdokumentaarisen leiman. Käsikirjoituksen rikastuttaminen on unohtunut tyystin, kelvollisista aineksista on napattu vain muruset.
Kuten niin usein islam-keskeisen taiteen kanssa, elokuvan jättämä tunnetila on ristiriitainen. Samassa kun haluaisi niin kovin ymmärtää, on vaikea peittää vihansa tätä epätasa-arvoista uskontokuntaa kohtaan.
Huhtikuun taitteeseen osuva Season Film Festival esittää elokuvaa Helsingin Kinopalatsissa englanninkielisin tekstityksin. (VA)