Tut­ki­mus­ryhmä löytää mie­hen ikiai­kai­sen jään uu­me­nis­ta. Jos mam­mut­ti voi­daan pa­kas­taa, niin mik­sei ih­mi­nen­kin? Jää­ty­nyt mies tun­tuu jo­ten­kin van­hen­tu­neel­ta (sic) ver­rat­tu­na te­koai­kaan­sa pa­ri­kym­mentä vuot­ta sit­ten, jos­ta muis­tan tämän ai­ka hy­vin.

Pa­len­to­lo­gi­nen fik­tio eli esi­his­to­rial­lis­ten ai­ko­jen ku­vaus on pin­nal­la ai­na säännöl­li­sin vä­lia­join. En­simmäi­nen buu­mi koet­tiin 1900-lu­vun alus­sa, kun edel­li­sinä vuo­si­kym­me­ninä teh­nei­den eri­kois­ten luu­ran­ko­jen sa­lat al­koi­vat aue­ta tie­de­mie­hil­le ja sel­vi­si, mil­lai­set hir­mu­lis­kot pi­tivät mil­joo­nia vuot­ta aiem­min maail­maa pih­deissään.

Myös ih­mi­se­lon aa­mun­koi kiin­nos­ti. Kir­jo­ja tu­li liu­ku­hih­nal­ta, ja myös ar­vos­te­tut kir­jai­li­jat Jack Lon­do­nis­ta (En­nen Aaat­mia, Be­fo­re Adam 1907) Art­hur Co­nan Doy­leen (Ka­don­nut maail­ma,T­he Lost World 1912) in­nos­tui­vat cro­mag­non-a­jois­ta. Ed­gar Ri­ce Bur­roughs in­nos­tui to­ki myös (Kau­hea Tar­zan, Tar­zan the Ter­rib­le 1922).

E­lo­ku­va­teol­li­suus on puo­les­taan ak­ti­voi­tu­nut ai­na sil­loin, kun tek­ni­nen ke­hi­tys on mah­dol­lis­ta­nut näyttävät esi­his­to­rial­li­set eläi­met. Yk­si täl­lai­nen huip­pu­het­ki koet­tiin 1993, kun Ste­ven Spiel­ber­gin Ju­ras­sic Park en­simmäistä ker­taa näyt­ti us­kot­ta­via di­no­sau­ruk­sia. Elo­ky­va pe­rus­tui Mic­hael Ch­rich­to­nin ro­maa­niin. Kir­jai­li­ja loi tie­tei­sai­heis­ta tril­le­reitä, ja Hol­lywood omak­sui kon­sep­tin no­peas­ti.

Ih­mi­sen al­kuhämärä al­koi kiin­nos­taa myös sik­si, kos­ka Jean-Jac­ques An­nau­din Tais­te­lu tu­les­ta (Quest For Fi­re, 1981) sai hyvän ar­vos­te­lu- ja yleisö­me­nes­tyk­sen. Jää­ty­nyt mies liit­tyy tähän aal­toon. Syväjää­dy­te­tyn nean­dert­ha­lin ih­mi­sen hen­kiin herättä­mi­nen on to­ki han­ka­la ai­he ku­va­ta. Tätä taus­taa vas­taan elo­ku­va on on­nis­tu­nut. Se ete­nee hy­vin hi­taas­ti, mitä voi toi­saal­ta pitää vir­kistävänä var­sin­kiin gen­re-e­lo­ku­viin pe­siy­ty­nei­den sa­la­ma­leik­kaus­ten ai­ka­na. Lop­pu­tu­los tun­tuu kui­ten­kin van­hen­tu­neel­ta ja draa­mal­taan yk­sin­ker­tai­ses­ti hi­das­tem­poi­sel­ta.