Omintakeinen elokuva erakosta, joka 40 vuoden yksinelon jälkeen päättää järjestyttää itselleen erilaiset hautajaiset.
Omintakeinen elokuva erakosta (Robert Duvall), joka 40 vuoden yksinelon jälkeen päättää järjestyttää itselleen erilaiset hautajaiset. Neljän piirikunnan yleisötapahtumaksi kovaa vauhtia muovautuva tapahtuma lupaa valaista miehen elämää ja ehkä parantaa myös vanhoja haavoja.
Bill Murray on mainio henkeen ja vereen kapitalistisena hautausurakoitsijana, mutta silti pääosassa on itse oikeutetusti Duvallin esittämä arvoituksellinen papparainen. Elokuva tasapainoilee nautinnollisesti narulla hivuttaessaan yhtäaikaa pelätyn ja rakastetun miehen menneisyyttä auki. Kerronta tuntuu haparoivan nuoteissaan vasta aivan loppumetreillä kun pitkään jatkuneen menneisyyden traumojen pohjustuksen jälkeen ratkaisu onkin yhtäkkiä nenän edessä miltei yhden hengen vedon aikana. Paljastuksen ei sentään voi sanoa tulevan ennen aikojaan, mutta salaisuuksien pussi tyhjenee kuitenkin kovin nopeasti ja miltei huomaamatta. Kaiken alkupetauksen jälkeen olisi odottanut hieman kimurantimpaa tapahtumavyyhtiä ja korostetumpia tunnepurkauksia, mutta tälläisenäänkin ratkaisu on elegantin tehokas — ja ehkäpä elokuvan sävy huomioiden lopulta myös se aidoin vaihtoehto.
Komeasti sommiteltu periodiuskottava kuva on myös teknisesti korkeatasoinen. Joissakin tummissa otoksissa erottelukyky jää silti hyvin suppeaksi, eikä päivänvalossakaan liikuta aivan referenssitasolla. Rauhallinen ääniraita säestää draamaa pienin elein, mutta tehokkaasti. Ekstroissa kolme suppeaa koosteita elokuvan synnystä (yht. 17 min.). (IJ)