Paul Verhoevenin tummasävyinen eroottinen trilleri jääpiikkimurhaajaa jäljittävästä etsivästä, joka vastoin järjen ääniä heittäytyy pääepäiltynsä vietäväksi.
Paul Verhoevenin tummasävyinen eroottinen trilleri jääpiikkimurhaajaa jäljittävästä etsivästä (Michael Douglas), joka vastoin järjen ääniä heittäytyy pääepäiltynsä (Sharon Stone) vietäväksi. Dekkari leikittelee jännittävästi verkottuneiden epäiltyjen ja motiivien kanssa, hivuttaen vyhtiä auki yhtälailla johtolankojen seuraamisen ja venäläistä rulettia muistuttavan vaaralle antautumisen kautta. Tarina oskiloi syyllisen nimeämisessä lähes loppuunsa asti, eikä lopputulemasta voikaan olla varma ennen viimeistä paljastusta — jos ei aivan täysin vielä sittenkään.
Elokuva saapui aikoinaan teattereihin ronskeista seksikohtauksistaan syntyneen kohun saattelemana, mutta se ei onneksi tarkoita, että elokuva olisi yhden tempun poni. Seksi, mustasukkaisuus ja ylipäätänsä intohimon eri muodot ovat kieltämättä tarinan moottori, mutta jännitystä osataan pitää yllä muutenkin kuin vaatteita vähentämällä. Myös San Franciscon jylhät rannikkomaisemat, mutkaiset ja kumpuilevat tiet ja muutoinkin Hitchcockmaiset miljööt ovat elokuvassa keskeisessä asemassa tapahtumien taustana ja tunnelman luojina.
Erinomainen kuva on kauttaaltaan vaikuttavan terävä ja väritoistoltaan luonteva. Roska on jatkuvaa, mutta muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kooltaan häviävän pientä ja tuskin häiritsevää. Sama pätee reunavärinään, joka pariin otteeseen valtaa kuva-alaa, mutta loistaa muutoin poissaolollaan. Ääniraita on nykymittapuulla hieman kireä ja kolkko, mutta toistaa niin dialogin, tehosteet kuin Jerry Goldsmithin jäätävän musiikkiraidan moitteitta. Toisin kuin 10-vuotispäivän kunniaksi taannoin ilmestynyt tuplalevyversio, tämä julkaisu on täysin ekstraton. (IJ)