Jonna on syntynyt arvometallit suussa.
Jonna (Krista Hannula) on syntynyt arvometallit suussa. Yläluokkaisesti elelevä perhe tukee tyttöä valinnoissaan, ainoastaan poikaystävän suhteen kaivattaisiin lisätarkkaavaisuutta. Työtön, kouluttamaton Simo (Eppu Pastinen) ei hyvistä käytöstavoista ja miellyttävästä ulkomuodosta huolimatta ole parikymppisen tytön äidin, Pirjon (Satu Silvo) unelmavävylistalla.
Yllättävä ruokapöytäkeskustelu avaa Simon ja Jonnan perheiden välisen kosketuspinnan. Jonnan isä Steven (Jonathan Hutchings) on saattanut olla Simon edesmenneen äidin rakastaja. Epäilysten herättyä, kaksikon tuttavuuden syvyydestä on saatava selvyys. Tämä ei lopulta ole perheen ainoa setvimättä jäänyt muisto.
Samppa Batelin esikoisohjaus Äpärä on pitkien kohtausten elokuva. Batel hautoo inhorealistiset tilanteet huolellisesti, näyttelijöille jää tila rakentaa rauhassa tunteensa. Hahmot ovat millimetrintarkasti valmisteltuja, kaarti toimii synergiassa. Eppu Pastisen ja Krista Hannulan suhde toimii uskottavasti, Hannula pystyttää rakkauden runteleman teinikaunottaren herkkyydellä. Satu Silvon paluu valkokankaalle ihastuttaa. Ilkeän yläluokkaisen naisen maneerit pamahtavat ulos pelottavan luontevasti.
Henkilöohjauksen hipoessa täydellisyyttä, on valitettavaa, että perustat ovat läpeensä mädät. Henkisen ja fyysisen rakastamisen erilaisia ilmentymiä pakkomielteisesti tavoitteleva Äpärä on nimittäin todella kehnosti kirjoitettu elokuva. Teksti on väkinäisen moniulotteinen, kommervenkkejä olisi moniosaiseksi televisiosarjaksi asti. Pitkien kohtausten välille muodostuu terävien, epäloogisten ohitusleikkausten pakko. Editointipöydän hektisyys pakottaa kerronnan koville, syöden Äpärän tapauksessa koko elokuvan sielun. Samassa juoksentelussa katoaa elokuvan päähenkilö, punainen lanka haalenee.
Alkupuolisko lupaa paljon. Batel luo uhkaavan ilmapiirin. Ensi-ihastuksen kadottua, laadukas pienimuotoinen kamaridogma muuttuu b-luokan indiejännäriksi. Repalekasa pysyy koossa ainoastaan tasavahvan ohjaustyöskentelyn ansiosta.
Samppa Batelin yhdessä pääosanaisensa Krista Hannulan kanssa kirjoittama teksti on lapsellinen kokoelma kiellettyjä ja arveluttavia seksinharrastamismuotoja, jotka jotenkin saadaan ympättyä sanan "äpärä" alle. Seksuaalinen lataus on kieltämättä kiehtovan omituinen. Positiivisen kuvottavalla tavalla insestisen latauksen valjastaminen elokuvan eduksi olisi vaatinut tekstin täydellistä kuratointia.
Elokuvakaluston päivävuokrat ovat laskeneet. Välineistön saatavuus on tarjonnut indie-elokuvalle uuden mahdollisuuden. Teknisillä mittareilla vakavasti otettavaa täyspitkää voi valmistaa lähestulkoon kuka tahansa. Tämä ei silti tarkoita, että yhtään osa-aluetta saisi unhoittaa. Varsinkaan sitä, jonka päälle elokuva rakentuu.
Elokuvateattereissa 28.10. (VA)