Nelonen esitti World Trade Centerin laskiaissunnuntain elokuvanaan, joten oli paikallaan verrata korkeaa resoluutiota television huonommin erottelevaan ilmaisuun.
Nelonen esitti World Trade Centerin laskiaissunnuntain elokuvanaan, joten oli paikallaan verrata korkeaa resoluutiota television huonommin erottelevaan ilmaisuun. Tätähän ei taida saadakaan kuin jo taiston hävinneessä HD-DVD –formaatissa, jos parasta kuvaa ja ääntä kaipaa.
Laskiaissunnuntain Helsingin Sanomissa kriitikko antoi elokuvalle vain kaksi tähteä, kun kannen elokuvalehti Empire ja poplehti Uncut puolestaan neljä. Kuka on oikeassa?
Taitaa mennä molempien arvioiden väliin. Ensiksikin on miltei mahdotonta tehdä tasapainoinen elokuva modernin median aikakauden kaikkein sykähdyttävimmästä yksittäisestä tapahtumasta, ei ainakaan viiden vuoden kuluttua tragediasta. Todellinen tunnelataus on niin voimakas, että elokuva tuntuu vääjäämättä valjulta. Tavallaan todellisuus vie toiseen potenssiin sen, kun yritetään elokuvata poikkeuksellisen vahva romaani.
Oliver Stonen päätöstä olla näyttämättä yhtään uhria osoittaa kunnioitusta omaisia kohtaan, mutta se johtaa vääjäämättä draaman vähyyteen. Kun ohjaaja toimii kansallisena terapeuttina, tulos on tässä: kliseistä sentimentaalisuutta hahmojen kautta, jotka eivät juurikaan ehdi herättää sympatiaa. Poliisit ja palomiehet tekivät huikeaa työtä, jonka merkitys ei kuitenkaan välity oikein. Tämä on Oliver Stonen uralla puolinainen huti.
Tarkka, lämminvärinen kuva toimii sekä maan pinnalla että alla. Yllättävän paljon haloilmiötä ikkunakaihtimissa. Televisioversiossa ääriviivat kuitenkin piirtyvät perin pehmeästi, eivätkä värit luo lämpöä HD-versioon verrattaessa. Ääniraita kaipaisi lisää dynamiikkaa. Kahdella levyllä. Ekstroissa kaksi kommenttiraitaa, 17 min. poistettuja kohtauksia ohjaajan kommentein, tv-mainoksia, traileri, kuvagalleria ja 112 min. dokumentteja. Lisäksi yksi dkumenteista juuttuu 37 min. kohdalla. Brittilevy. Ei tekstitystä suomeksi. Sinänsä tällainen tuhti paketti toimii paljon paremmin kuin teatterissa tai televisiossa esitetty pelkkä elokuva, sillä mukana on paljon taustoittavaa oheismateriaalia, haastatteluja ja ihmisten ääntä, johon on parempi samastua kuin pahvisiin näyttelijäsuorituksiin. (PS)