Kak­si ame­rik­ka­lais­ta rep­pu­mat­kai­li­jaa hai­rah­tuu Eng­lan­nin num­mil­le täy­den­kuun ai­kaan, minkä jäl­keen elämä tai Lon­too ei enää ole sa­ma. Pe­lot­ta­vaa­han tästä ei saa edes synkkänä syy­syönä fii­lis­te­lemällä, mut­ta se ei ole tar­koi­tus­kaan. Ta­ri­na py­syt­te­lee tiu­kas­ti oleel­li­suuk­sis­sa ja jättää ti­laa nau­rul­le, jo­ta tun­tuu nyt elo­ku­van ikään­nyt­tyä riittävän en­tistä enemmän. Useis­ta sho­ke­raa­vik­si suun­ni­tel­luis­ta koh­tauk­sis­ta huo­li­mat­ta pe­russä­vy on viat­to­mam­pi kuin vaik­ka­pa Jack Nic­hol­so­nin Wol­fis­sa, jo­ka on myös tem­pol­taan poh­dis­ke­le­vam­pi. Yk­sin­ker­tais­ta ja kau­nis­ta.