Tarvittiin juutalainen ohjaaja kuvaamaan Jeesusta aikalaisen silmin maailman kuuluisimmassa spketaakkelissa, vaikka Willian Wyler ei ollut tehnyt lajityypin elokuvia aiemmin.
Tarvittiin juutalainen ohjaaja kuvaamaan Jeesusta aikalaisen silmin maailman kuuluisimmassa spketaakkelissa, vaikka Willian Wyler ei ollut tehnyt lajityypin elokuvia aiemmin. Tämä näkökulma nousee esille, kun katsoo uuuden kolmen levyn BD-laitoksen kansikuvaa. Siinä päähenkilö (Charlton Heston) komeilee tunikassaan, jossa komeilee Davidin risti. Aikamoinen poliittinen kannanotto nykyään, kun juutalaiset tuntuvat mieltyneen kovempiin otteisiin palestiinalaisia kohtaan kuin koosanaan roomalaiset Pontius Pilatuksen aikana.
Ben-Hur elää omaa elämäänsä, vaikka kenraali Lew Wallace kuvasi omia Yhdysvaltain sisällisodan traumaattisia kokemuksia projisoimassa ne kahden tuhannen vuoden ja vielä usemman mailin päähän. Veljessodasta on kyse, vaikka kirjan vastapoolit vain klasvoivat yhdessä, toinen roomalaiseksi ja toinen juutalaiseksi.
Ben-Hur on spektaakkeli ylitse muiden, eeposten eepos. Samalla se tarjoaa harvinaisen uskonnollisen elämyksen myös kaikkein kovimmalle epäilijälle. Onko se myös elokuvana taideteos, jakaa kriitikoiden mieliä.Elokuva on pitkä kuin nälkävuosi, mutta pituuteen sisältyvät alkusoitot ja väliajat. Vaikka BD-kapasiteetti on iso, elokuva on silti pitänyt jakaa kahdelle eri levylle. Pituus ei kuitenkaan rasita samaan tapaan kuin aiemmissa spektaakkeleissa (kuten Cecil B. de Millen Kymmenen käskyä), koska pääosassa ovat ihmisten väliset suhteet ja tapahtumat. Komea lavastus auttaa paradoksaalisesti keskittämään huomion yksilöihin. Taidokasta.
Hyvä esimerkki tästä on äkkikäännös, jossa Messala käy entistä ystäväänsä vastaan. Pelkällä poliittisella kiihklolla tätä on vaikea selittää. Klassisen juorun mukaan ohjaaja kertoi vain Stephen Boydille ennen keihäänheittokohtausta (“Down Eros, Up Mars”), että miehillä on ollut antiikin tapaan homoseksuaalinen suhde nuoruudessaan. Heston kävi kuulemma kuumana, kun asia selvisi hänelle vuosien päästä Wylerille kyseisen vinkin antaneen Vidalin muistelmista.
Tästä kaikesta tietämättä juoksin pikkupoikana innoissani Kiistolan näytöksestä kotiin vuonna 1972. Elokuva taisi aikoinaan olla aina menestys, kun se kaivettiin uudelle teatterikierrokselle. Menestys se oli jo 1925 Fred Niblon ohjaamana mykkäversiona, joka on tallennettu hienosti restauroituna kolmoslevylle. Tämä on todellinen kulttuuriteko antiikin aikaa kuvaavien elokuvien ystäville.
Kuva toistuu ihailtavan tarkasti verrattuna jo aiemman DVD-version laadukkaaseen kuvaan, jossa esiintyi vain hienoista yksityiskohtien värinää. Kevyesti pakattu 5.1-raita tyytyy totuttuun tilatunnelmaan, sillä takakanavat toistavat pääasiassa musiikkia paria tilaefektiä lukuun ottamatta. Kuulussa ajokohtauksessa subwoofer jymisee tehokkaasti. Kolmella levyllä riittää ekstroja: elokuvahistorioitsija T. Gene Hatcherin ja Charlton Hestonin kommenttiraita, 83 min. aiemmin nähtyjä dokumentteja, eroteltu musiikkiraita, uusi 78 min. perhearkistoihin perustuva henkilödokumentti Hestonista, 29 min. koekuvauksia (mm. Leslie Nielsen) ja viisi traileria. Dokumenteissa selviää, että Judahin rooliin harkittiin monia nimiä: Paul Newmania, Marlon Brandoa, Kirk Douglasia, Rock Hudsonia ja Burt Lancasteria. (PS)