Jos nuo­ri­sol­le suun­nat­tu hal­van bud­je­tin kau­hue­lo­ku­va saa Suo­mes­sa elo­ku­va­teat­te­ri­le­vi­tyk­sen, se on vain pi­sa­ra me­ressä. Val­tao­sa tuo­te­taan suo­raan net­ti­le­vi­tyk­seen.

It Fol­lows eh­ti saa­da meillä­kin kult­ti­mai­net­ta Rak­kaut­ta ja anar­kiaa –e­lo­ku­va­na. La­ji­tyy­pin ystä­vil­le sitä voi­kin suo­si­tel­la, vaik­ka va­rau­mia­kin on.

E­lo­ku­va idea pon­nis­taa erään­lai­ses­ta tap­pa­vas­ta ket­ju­kir­jeestä. ”­Seu­raa­jan” uh­rik­si jou­tu­nut voi siirtää ki­rouk­sen har­ras­ta­mal­la sek­siä. Kump­pa­ni jou­tuu sit­ten uu­dek­si uh­rik­si. Jos seu­raa­jaa ei pää­se pa­koon, edeltäjä jou­tuu uu­des­taan ikeen al­le.

Pe­rin­ne­tie­toi­suut­ta riittää John Car­pen­te­ris­ta Wes Cra­ve­niin, mut­ta myös Ru­dyard Kip­lin­gin ja Ed­gar Al­lan Poen goot­ti­sia kau­hu­ta­ri­noi­ta hyö­dyn­netään mo­der­nin kau­hu­la­ji­tyy­pin kli­seen yh­tey­dessä: jos saat, kuo­let. On tai­do­kas­ta tehdä näin lap­sel­li­ses­ta ase­tel­mas­ta hyvä elo­ku­va.

Hyvältä vai­kut­taa se, että miel­leyh­ty­miä riittää. Esi­mer­kik­si van­hem­mat ovat hy­vin viit­teel­li­siä. Heitä ei näy lain­kaan kuin Te­na­vis­sa ikään. Tai nä­kyy, mut­ta se me­ni­si­kin jo spoi­lauk­sen puo­lel­le.

It Fol­lows ei ole ko­vin vä­ki­val­tai­nen, mut­ta tun­nel­ma on oi­kea. Säi­kyt­te­lye­fek­tejä käy­tetään sääs­te­liääs­ti. Meillä on si­ten vielä toi­voa kau­hun­kin sa­ral­la.

Va­rau­miin: Ui­ma­hal­li­koh­taus ei oi­kein tun­nu is­tu­van ko­ko­nai­suu­teen, eikä lo­pe­tus ole tyy­dyttävä. Lo­pe­tus­ten vai­keus lie­nee kui­ten­kin jo la­ji­tyy­pin pe­rin­ne. Jos ou­touk­sia al­kaa se­li­tellä, kau­his­tuk­sel­le ei jää enää ti­laa. Elo­ku­vat, var­sin­kin tässä la­ji­tyy­pissä, tehdään tun­tei­tam­me eikä ai­vo­jam­me var­ten.