El­le on Paul Ver­hoe­ve­nin pik­ku­tuh­ma rans­ka­lais­fil­mi, jos­sa lei­ki­tellään Fif­ty Sha­des of Gray:tä ai­kui­sem­paan sä­vyyn nais­ten ja mies­ten vä­lis­ten sek­si­suh­tei­den prob­le­ma­tii­kal­la. Ro­man­tiik­ka jää kauas tässä raa­dol­li­ses­sa to­del­li­suu­des­sa, jos­sa eläi­mel­li­set vais­tot ovat oh­jaa­via voi­mia.

El­le on me­nes­ty­nyt työssään por­nah­ta­via vi­deo­pe­lejä te­kevässä yri­tyk­sessä, mut­ta synkkä lap­suus pii­naa häntä yhä. Jou­dut­tuaan ko­to­naan mur­to­var­kaan rais­kaa­mak­si päättää hän et­siä syyl­li­sen kä­siinsä. El­len omaa näkö­kan­ta ta­pah­tu­miin on elo­ku­vas­sa vai­kea hah­mot­taa, sillä se pi­detään ta­ri­nas­sa tar­koi­tuk­sel­la var­jos­sa. El­len hah­mo on hy­vin am­bi­va­lent­ti jättäen ar­vai­lu­jen va­raan mo­net ky­sy­myk­set, joi­ta voi kat­so­jal­la nous­ta esiin. Häntä ei tu­le sää­liä tai edes välttämättä ihail­la.

Pääo­san Isa­bel­le Hup­pert on roo­lis­saan yli­ver­tai­nen, mikä lie­nee suu­ri syy elo­ku­van voit­ta­mil­le Gol­den Glo­be -pal­kin­noil­le ja Can­ne­sin tun­nus­tuk­sel­le. Lo­pul­ta elo­ku­va kui­ten­kin jättää kat­so­jan pääo­san­sa ta­voin kylmäk­si.