Ro­mant­ti­nen ko­me­dia on vai­kea la­ji­tyyp­pi. Var­sin­kin ko­ti­mai­nen.

Niinpä Soo­loi­lua pärjää vaih­te­le­val­la me­nes­tyk­sellä, mut­ta se on var­maa, että muu­ta­mat koh­tauk­set nau­rat­ta­vat. Kat­ja Kal­lion kä­si­kir­joi­tuk­sen suo­la­na on is­kevä dia­lo­gi, jo­ta kui­ten­kin kuul­laan tur­han vähän. Mut­ta ”o­te­taan­ko pyl­lystä” -tyy­li­set herk­ku­pa­lat pe­las­ta­vat elo­ku­van.

Pa­rem­min näyt­te­lijänä tun­ne­tun Lau­ri Nurk­sen esi­koi­soh­jaus on ai­ka­moi­nen kli­see. Van­hain­ko­tiin aje­tun yk­sin­huol­ta­ja­mum­mon (mai­nio Kris­tii­na Els­telä sai Jus­sin) ka­pel­li­mes­ta­ri­poi­ka (Ka­ri-Pek­ka Toi­vo­nen) elää ing­mar­berg­ma­niaan ja tar­vit­see muu­san jo­kai­seen ly­hyeen­kin pro­duk­tioon­sa. Kun ai­koi­naan lä­heis­riip­pu­vai­suu­des­ta kär­si­nyt toi­mit­ta­ja (Sai­ja Len­to­nen) tu­lee ras­kaak­si, kat­so­ja al­kaa odot­taa ke­hi­tys­ker­to­mus­ta. Ai­ka en­nal­ta-ar­vat­ta­vaa. Mut­ta Mim­mi Mus­ta­kal­lion syöjätär-viu­lis­ti jää mie­leen.