Asetelma on kuin metsäkauhun raamatusta: neljä nuorta kanoottiretkellä tuntemattoman luonnon keskellä.
Asetelma on kuin metsäkauhun raamatusta: neljä nuorta kanoottiretkellä tuntemattoman luonnon keskellä. Henkisesti epätasapainoinen Madde (Felice Jankell) sinnittelee mielialalääkkeiden varassa. Jo osallistuminen retkelle on voitto.
Ruskan värit koristavat lavasteet metsän kauhuille. Madden päiväkirjatekstit luovat uhkaa taustalle, pateettinen runomaisema on teinimasennusta klassisimmillaan. Liikutaan pateettisuuden äärirajoilla, varsinkin tuotannon ollessa kauhuun kallellaan. Vanhoja traumoja availlaan, nyt kun aikaakin on. Jonkinlainen kolmiodraama keksitään vaikka väkisin.
Magnus Hedbergin toinen ohjaustyö sisältää harrastelijaelokuvamaisia elementtejä, se on kuin taidekoulun päättötyö. Visuaalinen lopputulos lainaa liiaksi esikuviltaan. Draaman kannalta kiinnostavin näkökohta, väkivallan kulkeutuminen sukupolvelta seuraavalle, olisi ollut tehokkaampaa toteuttaa jossain toisessa ympäristössä. Telttakauhukuvaston keskellä, yhtymiä mielessä on mahdotonta vältellä. Todellista jännityksen ilmapiiriä ei pääse syntymään, kauhuelementtien ollessa pääosin sisäisiä.
Rakkautta & Anarkiaa –ohjelmistoa 2015. (VA)