Laulaja voi heittää eikkaa ja kitaristi soittaa järvistä.
Laulaja voi heittää eikkaa ja kitaristi soittaa järvistä. Harvan muusikon tyyli muodostuu käsitteeksi.
Jos jollain suomalaisella sähkökitaristilla oli soundi jos eivät nuotit hallussaan, niin Pekka Järvisellä. Albertin esiintymisiä on löytynyt yllättävän vähän kuva-arkistoista, kun ottaa huomioon miehen vankkumattoman maineen. Ilman Järvisen näkemystä ei Roadrunnerin soundeja olisi ikinä saatu aikaiseksi. Tuskinpa ilman häntä syyskuussa 2007 edes olisi katseltu Hurriganes-draamaa valkonkankaalta.
DVD-kooste sisältää kaikkiaan 11 television playback-esitystä (32 min.), Quipsin viisi livevetoa (1983, 26 min.), The Albert Järvinen Bandin kahdeksan livetallennetta (1985, 38 min.) ja samannimisen kokoonpanon kuusi biisiä haastatteluineen (1989, 30 min.), Bronxin viisi kappaletta (1989, 23 min.) ja Coupe de Villen neljä biisiä (1990, 33 min.).
Varsinkin Bronxin osuus on surkeasta amatöörikuvauksesta huolimatta mielenkiintoinen, kun mestari soittaa silmät sirrillään Oulun hevikeisarin, rumpali Eski Palosaaren lyödessä tahtia taustalla. Samana vuonna tamperelaisen kitaraliikkeen uuden Fender Stratocasterin ja Twin-vahvistimien esittelyssä (92 min.) mies on kuitenkin hyvin terveen oloinen.
Kuvan ja äänen laatu vaihtelee suuresti. On kuitenkin arvokasta, että kyseisiä tallenteita ylipäätään löydettiin. Moni playbackeista on tuhottu televisiotaloissa, joten levyn tuottajat yhdistivät kotitallenteita alkuperäisiin äänityksiin. Oikeaa henkeä osoittaa myös Arto Pajukallion kohtuullisesti uutta näkemystä löytävä 16-sivuisen triviavihkon essee, jonka kohokohta on tarkka luettelo kitaristin vierailuista muiden artistien levyillä.