Gol­den Rasp­ber­ry -pal­kin­non vuo­den huo­noim­pa­na elo­ku­va­na an­sain­nut, ra­sit­ta­van köm­pelö ja epäus­kot­ta­va uu­del­leen­fil­ma­ti­soin­ti haak­si­rik­kou­tu­neen seu­ra­pii­ri­lei­din ja ka­las­ta­jan ro­mans­sis­ta. En­simmäi­nen puo­lis­ko on rai­vos­tut­ta­van tar­pee­ton­ta jaa­rit­te­lua, jo­ta Ma­don­nan jat­ku­va tius­kin­ta ja ir­vis­te­ly en­ti­sestään pa­hen­ta­vat. Lop­pu­puo­lis­ko on alun ko­ros­tet­tu vas­ta­koh­ta, jos­sa pal­ve­li­jan ja isännän roo­lit vaih­tu­vat ja Ma­don­na pää­see vas­taa­vas­ti voih­ki­maan ja nyyh­kimään uu­den rak­kau­ten­sa perään. Myön­nettävä on, että kont­ras­ti on hyvä, mut­ta ko­ko­nai­suus ei sil­ti kan­na. Suu­ri mii­nus tu­lee myös yh­den­te­kevästä dia­lo­gis­ta, jon­ka kir­joit­ta­mi­seen Ritc­hie ei ole suh­tau­tu­nut vaa­di­tul­la va­kau­muk­sel­la.