Ni­co­las Ca­gen lap­set ovat kas­va­neet isoik­si, jo­ten isä­pap­pa voi taas tehdä vä­ki­val­lan töitä. Tällä ker­taa myös juo­ni liit­tyy fi­lo­so­fien iä­ni­kui­seen ky­sy­myk­seen elämän tar­koi­tuk­ses­ta, jon­ka näemmä huo­nom­pi­kin Hol­lywoo­din kä­si­kir­joi­tus­nik­ka­ri tietää het­kessä. Elämän tar­koi­rus on tehdä lap­sia niin, että heistä myös huo­leh­tii eikä huo­leh­di lii­kaa.

Ca­ge on tällä ker­taa newor­lean­si­lai­nen kas­sa­kaap­pia­lan huip­pu­mies, jo­ka pa­laa kym­me­nen vuo­den ka­kul­ta. Van­ha kump­pa­ni (Josh Lu­cas) kid­nap­paa hä­nen tyttä­rensä saa­lis­ra­ho­jen toi­vos­sa.

Kat­so­ja ih­met­te­lee puo­li­tois­ta­tun­ti­sen­sa jäl­keen: taas tu­li täl­lai­nen kat­sot­tua ja mel­ko­moi­sen su­ju­vas­ti.

S­to­len edus­taa van­haa kir­jan­kus­tan­ta­jan kol­mi­kenttää. Kat­so kant­ta, kat­so ta­ka­kant­ta ja kat­so sisäl­le. Os­tai­sit­ko?

E­lo­ku­vat ovat siinä mie­lessä eri­lai­sia, että sisäl­le ei voi kat­soa, vaan täy­tyy os­taa lip­pu tai työntää le­vy ko­nee­seen. Sto­len ot­taa pyy­dyk­seensä sik­si, että kat­so­ja tietää viih­tyvänsä, jos ei ala ko­ke­maan­sa lii­ko­ja ana­ly­soi­maan.