Voit­to­put­keen tuu­dit­tau­tu­nut nyrk­kei­lijä (Ja­ke Gyl­len­haal) jou­tuu har­kit­se­maan etuoi­keu­tet­tua elämäänsä uu­del­leen kun yllättävä on­net­to­muus tun­tuu vievän siltä poh­jan.

Pääo­san­sa lail­la ko­ko elo­ku­van täy­tyy kis­koa it­sensä ylös tuh­ti­na vel­lo­vas­ta kli­sei­den suos­ta, mut­ta sit­kol­la ja väläh­dyk­sittäin nähtävällä räjähtävällä rai­vol­la tämä on­nis­tuu. Oh­jaa­ja An­toi­ne Fu­quan fil­mog­ra­fias­sa tämä on yllättävän rau­hal­li­nen elo­ku­va, mut­ta hi­taas­ti hier­tyvään draa­maan mah­tuu lo­pul­ta jul­mas­ti vat­saan is­ke­viä koh­tauk­sia — mistä in­fer­naa­li­nen al­ku­koh­taus on hyvä esi­merk­ki — ja pie­tee­tillä ra­ken­tu­via hah­mo­ja. Myös väistämätön lop­puot­te­lu me­nee hie­man eri kaa­val­la kuin gen­ressä yleensä.

O­sa hah­mo­jen ra­ken­ta­mi­ses­ta ete­nee tur­han pitkäl­ti kaa­vo­jen aset­ta­mien as­kel­merk­kien mu­kaan, mut­ta myös us­kot­ta­via yk­si­tyis­koh­tia on riittäväs­ti mu­ka­na. Ja­ke Gyl­len­haal te­kee asial­li­sen vä­kevän roo­li­suo­ri­tuk­sen koh­ta­lon viiltämänä mie­henä, jo­ka löytää it­sensä uu­del­leen jos­sa­kin kaa­vo­jen lo­mas­sa. Fo­rest Whi­ta­ker on symp­pis yo­da tämän val­men­ta­ja­na, ja jo­pa Cur­tis "50 Cent" Jack­son sel­viää si­vuo­sas­taan näyt­te­lijän ta­voin.

Ko­ko­nai­suus on au­dio­vi­suaa­li­ses­ti hiot­tu nyrk­kei­lye­lo­ku­va, jo­ka ei suo­ra­nai­ses­ti va­kuu­ta, yllätä tai uu­dis­ta gen­reään, mut­ta tar­joaa kui­ten­kin pä­tevän päähän­lyö­dyn ta­ri­nan, jo­ka osaa lo­pul­ta sol­mia omat kengän­nau­han­sa. Jos kli­seet kestää on Gyl­len­haa­lin ja Whi­ta­ke­rin pi­ruet­ti nä­ke­mi­sen ar­voi­nen.