"Sän­ky vai­ko ses­lon­ki?" Tau­no Pa­lon ja An­sa Iko­sen täh­dittämä Vai­mo­ke oli suo­ma­lai­sen elo­ku­van kuu­lui­sim­man pa­rin toi­nen yh­tei­se­siin­ty­mi­nen ja kaik­kien ai­ko­jen pa­ras.

Oh­jaa­ja Va­len­tin Vaa­la is­ki mie­len­kiin­toi­seen sau­maan Hil­ja Val­to­sen pa­ri vuot­ta aiem­min il­mes­ty­neen ro­maa­nin poh­jal­ta. Tu­len­kan­ta­jat toi­vat ur­baa­nit ar­vot vas­ta 1920-lu­vul­la kan­sal­lis­ro­mant­ti­sen ee­tok­sen rin­nal­le. Kun torp­pa­rijär­jes­telmä lau­ke­si ja maa­seu­dun työväestö vir­ta­si maal­ta kau­pun­kiin, men­tiin teh­tai­siin ja saa­tiin ai­na­kin ky­see­na­lai­nen va­paus. Nai­sil­le se mer­kit­si va­lin­taa: jo­ko töi­hin tai rik­kai­siin nai­mi­siin, mut­ta va­lin­ta oli se­kin.

Nais­ten va­pau­tu­mi­sen ku­vaa­ja­na Vai­mo­ke ei ole me­nettä­nyt te­hoaan lai­sin­kaan. Kum­mal­lis­ta kyllä, hen­kilö­hah­mot on kui­ten­kin so­vi­nis­te­ja myö­ten ku­vat­tu mo­ni­muo­toi­si­na toi­mi­joi­na. Tässä ei ole hyvä-pa­ha –a­se­tel­mia, ai­noas­taan ih­mi­siä, jot­ka toi­mi­vat sää­tynsä ja su­ku­puo­len­sa aset­ta­mien ra­jo­jen ah­dis­ta­mi­na.

Nyt­tem­min voi myös ihas­tel­la sym­paat­tis­ta elo­ku­van­te­koa. Ke­peys ja hie­nos­tu­nut huu­mo­ri ei ole ol­lut mikään it­sestään­sel­vyys suo­ma­lai­ses­sa tai­tees­sa.

An­sa Iko­nen nos­tet­tiin no­peas­ti val­ko­kan­kaan glo­riaan, mut­ta hän ei kypsällä iällään saa­nut enää kun­non roo­le­ja elo­ku­vas­sa saa­ti näyttämöllä. Iko­nen oli Suo­men Bet­te Da­vis, ei enempää eikä vä­hempää. Ta­val­laan hän jäi Tau­non­sa van­gik­si.

Vai­mo­ke osoit­taa, kuin­ka hän pys­tyi su­ve­ree­nis­ti esittämään mo­der­nia nuor­ta nais­ta, jo­ka osaa sup­lii­kin ole­mat­ta liian kär­kevä. Sa­mal­la hän ei me­nettä­nyt viehättä­vyyttänsä. Pelkällä kau­neu­del­la tai eroot­ti­sel­la vi­reellä ei ole tässä lei­kissä mitään ja­koa. Tässäpä ta­voi­tet­ta nai­sil­le kaut­ta ai­kain.

Ku­ten kai­kis­sa Suo­mi-Fil­min klas­si­kois­sa kat­se kiin­nit­tyy men­neen merk­kei­hin. Ta­pah­tu­mat si­joit­tu­vat Jo­ke­laan, jo­ka tu­li kai­kel­le kan­sal­le tu­tuk­si vas­ta 70 vuot­ta myö­hem­min ai­van toi­sis­sa mer­keissä. Tum­maa sä­vyä an­taa myös se, että Suo­men toi­sek­si suu­rim­paan kau­pun­kiin Vii­pu­riin mat­ka­taan ex tem­po­re il­ta­ju­nal­la. Pää­hen­kilö ku­vaa isäl­leen äi­tiä ”­kam­mot­ta­va­na Mus­so­li­ni­na”. Pui­jon tor­ni­kin on vielä pe­rin ma­ta­la, kuin val­mii­na il­ma­tark­kai­lun ase­mak­si.