Yksinhuoltajaäiti Lorelein ja tyttärensä Roryn ystävyyteen perustuva Gilmoren tytöt on poikkeuksellinen televisiosarja – lähinnä dialoginsa vuoksi.
Yksinhuoltajaäiti Lorelein (Lauren Graham) ja tyttärensä Roryn (Alexis Bledel) ystävyyteen perustuva Gilmoren tytöt on poikkeuksellinen televisiosarja – lähinnä dialoginsa vuoksi. Tekstin määrän tulva on rajaton. Verbaaliakrobatia on itsetarkoituksellista, sarjan tunnusmerkki. Dialogin muuntuminen näsäviisasteluksi on sääntö. Runsaalla katsomisella näsäviisastelu saattaa muuntua ärsytykseksi. Supersivistyneet ja rönsyilevät nimiviittaukset vaativat katsojalta oman osansa kirjaviisaudesta. 22 jaksoa, kunkin kesto reilut 40 minuuttia, melko raskas paketti sitäkin kautta.
Gilmoren tyttöjen kaveeraaminen saattaa tuntua vieraalta äiti-tytär -suhteessa eläville. Kuitenkin, paljon opettavaista useaan lapsen ja vanhemman väliseen toimintamalliin olisi. Vaikka Lorelein kasvatukselliset metodit eivät suoraan toimisikaan teini-ikäisen saattamisessa aikuisuuteen, mahdollisuuden olemassaolo kutittelee silti. Älykkötyttöjen kahvipöytäkeskustelujutuksi alkuun mieltynyt sarja on kasvanut ulos vaatteistaan sopien jatkuvaa älyllisyyttä kaipaamattomienkin ajanvietteeksi siinä missä nuorison krapula-aamun viihteeksi. Viikoittaisena nautintona sarja palkinnee katsojansa parhaiten, usean perättäisen jakson nauttiminen on pahimmillaan lyyristä kidutusta vastaava kokemus.
Hahmojen määrä pysyy hillittynä, äänet tuodaan tutuiksi. Roryn nokittelu on kuin nauhaa toistaisi, dialogin muodostamisen on kai sitten tarkoituskin olla kuin toistoa plarista. Leikkaus seuraa mukana orjallisesti. Lorelein vanhemmat Emily (Kelly Bishop) ja Richard (Edward Herrmann) viihdyttävät ajoittaisina paloina. Rikkauden korostaminen yhtään suuremmassa mittakaavassa olisi omiaan aiheuttamaan päänsärkyä. Paikallinen kahvilanomistaja Luke (Scott Patterson) tasapainottaa puhetulvan älyllistä osaa omalla tavallaan. Viimeinen jakso jätetään kohtaan, jossa seuraava kausi on ostopakko.
Tyypillinen televisiolle soviteltu tyylikkyys heijastuu kuvasta ja ääniraidalta, hiukan ääripäitä uupuu sävytyksestä. Ääniraita on vaisuhko. Ekstroina poistettuja kohtauksia sijoitettuina asiaankuuluville levyille. Ylimääräisten kohtausten tarpeellisuus tulkoon tässä asetetuksi kyseenalaiseksi. Viimeisen levyn lopuksi nähtävillä myös sarjassakin tutuksi tuleva A Film by Kirk -lyhytelokuva (2 min.), kansainvälistä menestystä sekä dubbauskäännöstyötä valottava pätkä (5 min.), sekä minuutin mittainen Who Wants to Argue -huutokokoelma. (VA)