Tällä on kak­si terävää kär­keä. Kan­si­ku­va ni­mittäin pettää. Lap­sel­lis­ta, mut­ta ei lai­sin­kaan lap­sen­mie­listä, toi­min­tae­lo­ku­vaa ha­vit­te­le­va yllät­tyy, kun saa­kin nähdä har­ki­tun, so­pi­van fik­sun ja kek­se­liään ro­bot­tie­lo­ku­van kat­sot­ta­vak­seen.

Kan­nen luo­mal­le miel­leyh­tymäl­le nenäänsä nyr­pis­te­levä pitäi­si taas hou­ku­tel­la kat­so­maan, sillä ky­seessä on ai­ka har­vi­nai­nen tuo­tan­to. Saat­taa ol­la, että kriit­ti­nen kes­ki-ikäi­nen kat­so­ja on lu­ke­nut 1970-lu­vul­la le­gen­daa­ri­sen Russ Man­nin­gin Mar­kos, ro­bot­tia­jan san­ka­ri -sar­ja­ku­vaa (Mag­nus, the Ro­bot Figh­ter), jos­sa tu­le­vai­suu­den san­ka­ri tais­te­lu pa­ho­ja ro­bot­te­ja vas­taan.

S­te­ven Spiel­berg on ol­lut mu­ka­na tuo­tan­to­tii­missä. Hän on var­maan sar­jan näh­nyt jo 1960-lu­vul­la. Iden lop­pu­tu­los on hie­man eri. 2020-lu­vul­la on nyrk­kei­ly lo­pe­tet­tu vaa­ral­li­se­na ur­hei­lu­la­ji­na. La­jin hen­ki elää ro­bot­ti­ki­sois­sa.

En­ti­nen nyrk­keijä (Hugh Jack­man) saa uut­ta vir­taa ro­bo­mat­sei­hin, kun hä­nen kesä­hoi­toon tu­le­va poi­kan­sa löytää van­han spar­ri­ro­bo­tin, jo­ka pys­tyy mat­ki­maan liik­keitä. Bok­se­ri siirtää liik­keensä ro­bo­til­le.

Te­kijät ovat ot­ta­neet pal­jon vai­kut­tei­ta, mikä ei sinänsä hait­taa. Un­der dog –­tee­ma ei ole pelkästään Roc­kyn co­py­right. Mut­ta se on ih­meel­listä, että kat­so­ja saa­daan sa­mais­tu­maan ro­bot­tien vä­li­seen nyrk­kei­lyyn. Lo­pun sen­ti­men­taa­li­suus ja en­nal­ta-ar­vat­ta­vuus mei­naa las­kea la­ji­tyy­pissään sal­don kol­men täh­teen, mut­ta terävä viit­taus ny­ky­nyrk­kei­lyyn pe­las­taa kas­vot: jos et tyrmää, kos­kaan et voi ol­la var­ma, että voi­tat is­tu­vaa mes­ta­ria. Pis­teitä ja­ke­le­viin tuo­ma­rei­hin ei tun­ne­tus­ti ole luot­ta­mis­ta. Tämä on selvä me­ta­fo­ra epä­rei­luun yh­teis­kun­taan.

E­lo­ku­va ku­vaa mauk­kaas­ti sitä, kuin­ka ny­kypäivän van­hem­mat on lau­let­tu suo­hon, kun ky­se on ny­ky­tek­nii­kas­ta. Mut­ta jo­tain on meillä­kin an­net­ta­vaa. Huu­del­laan sieltä suon­silmästä, vä­hintään sii­hen as­ti, kun upo­taan.