Ruotsissa suuren suosion ja arvostelumenestyksen saanut Monica Z miellyttänee katsojia, jotka haluavat nähdä draamaa ja karheanrealistista romantiikkaa.
Ruotsissa suuren suosion ja arvostelumenestyksen saanut Monica Z miellyttänee katsojia, jotka haluavat nähdä draamaa ja karheanrealistista romantiikkaa.
Mutta jazzin harrastaja tuskastunee, sillä Monica Zetterlundin elämää on kuvattu musiikkiaiheisten elokuvien tapaan ulkokohtaisesti. Musiikista ei juuri välitetä muuta kuin se, mitä taitavat esitykset katsojassa saavat aikaan. Z. sentään teki aikansa kovimpiin tekijöihin kuuluneen Bill Evansin kanssa levyn Waltz for Debbie jo 1964.
Samalla musiikki on elokuvan parasta antia. Pääosan esittäjä, itsekin suosittu muusikko, Edda Magnason, laulaa ja näyttelee harvinaisen taidokkaasti. Näin on, vaikka hänen äänensä on paljon koleampi kuin elämänjanoinen esikuvansa.
Suomalainen nykykatsoja ei Zetterlundista paljon tiedä, vaikka hän Alice Babsin tapaan esiintyi 1960- ja 1970-luvulla useita kertoja maassamme.
Zetterlundin pääoivallus oli laulaa jazzia ruotsiksi. Tavallaan saman elämyksen koki Suomessa Lasse Mårtenson, mutta kaupalliseksi menestykseksi sama idea nousi, ei jazzissa, vaan vasta manserockissa 1980-luvulla.
Ruotsalaiset tuntenevat Zetterlundin vaiheet niin hyvin, ettei kaikkea ole elokuvassa hyödynnetty. Hieman ohueksi hänen persoonansa kuitenkin rakentuu, kun lapsuudesta asti vaivannut skolioosi sivuutetaan. Isän käytös ainakin olisi tullut perusteltua paremmin.
Zetterlundin kuolema sivuutetaan. Hän kuoli 2005, kun ei rullatuolipotilaana selvinnyt kotinsa tulipalosta.
Laadukas kuva ja ääni. Ekstroihin on tallennettu musiikkivideo, kuvagalleria, 4 min. poistettuja kohtauksia ja kommenttiraita. (PS)