Kjell Westön arvostettuun romaaniin perustuva ja kirjailijan käsikirjoitusavulla työstetty Missä kuljimme kerran on saanut murskatuomioita ja ainakin levykannen mukaan myös hyviä arvioita.
Kjell Westön arvostettuun romaaniin perustuva ja kirjailijan käsikirjoitusavulla työstetty Missä kuljimme kerran on saanut murskatuomioita ja ainakin levykannen mukaan myös hyviä arvioita. Totuus löytyy näiden välistä.
Ansiokasta on se, että suomenkielinen katsoja ja lukija saa käsityksen ruotsinkielisen väestön kaikkea muuta kuin homogenisesta rakenteesta. On pieni yläluokka, paljon keskiluokkaa ja paljon työläisiä. Tosin tämän teki jo kirja. Mikä on elokuvan lisäarvo?
Siitä olisi kannattanut julkaista televisiossa nähty pitkä versio, sillä kaksi tuntia on perin lyhyt aika kuvata 40 vuotta maan kiihkeintä historiaa.
Politiikan silmälasien läpi lähestymistapa on puolueeton ja pasifistinen. Punaisten alle vuoden kestänyt öykkäröinti kuvataan suoraan, samoin sitä seurannut valkoinen mielivalta, joka lopulta kesti sisällissodan törkeän lopun, vankileirien, 1930-luvun fasismin ja aina jatkosodan loppuun saakka.
Se jää kuitenkin aina kertomatta, mikä on punaisten vahvin argumentti historiallisten faktojen valossa. Eduskunta valittiin laillisissa vaaleissa 1916. Kun kansa äänesti sosiaalidemokraateille enemmistön, eduskunta hajoitettiin. Se aloitti mielivallan. Olisi mielenkiintoista, jos joku kirjoittaisi fantasiaromaanin siitä, mitä olisi tapahtunut, jos parlamentarismin tie olisi heti otettu kuljettavaksi. Tuskinpa olisi saatu punainen Suomi, tuskinpa yhtä huono vaihtoehto. Vasemmiston radikalisoituminen olisi ainakin lientynyt.
Kuvan laatu vaihtelee häikäisevästä levottomaan. Aliasing-väpinää riittää BD:ksi ihmeen paljon. Ero DVD-versioon on kuitenkin huikea. Ääniraita soi selvästi ilman suurempia referenssitavoitteita. Ekstroissa 9 min. dokumentti ja 17 min. poistettuja kohtauksia ohjaajan kommentein. (PS)