Graafikko ja sarjakuva-aktivisti Pentti Nuortimo tapasi Hergén eli Georges Rémin Brysselissä 1970-luvun puolessa välissä ja teki haastattelusta sivun jutun Kalevaan.
Graafikko ja sarjakuva-aktivisti Pentti Nuortimo tapasi Hergén eli Georges Rémin Brysselissä 1970-luvun puolessa välissä ja teki haastattelusta sivun jutun Kalevaan. Oulun sarjakuvaseuran muut perustajajäsenet hyrisivät tyytyväisyydestä. Brysselin tuliaisiin kuului myös näytellystä Tintti-elokuvasta tehty kuvakirja.
Täytyi odottaa kolmekymmentä vuotta ennen kuin pystyin näkemään, millainen tämä näytelty Tintti olisi. Uudet DVD-laitokset omalta osaltaan kertovat, miksi näitä ei koskaan nähty Suomen teattereissa. Toteutus on kömpelöä ja hutaistua, eli aivan toista kuin piirtäjämestarin omat sarjakuvat.
Tintti ja siniset appelsiinit (1964) ja Tintti ja merirosvojen aarre (1961) kuvaavat maailmaa, joka on hieman nyrjähtänyt ja vieras alkuperäisiin sarjakuviin verrattuna. Miloukin tuntuu kuin huumatulta.
Merirosvojen aarre ei viittaa toisen maailman sodan todellisuudenpakoa kuvanneeseen Rakham Punaisen aarre –sarjakuvaan. Se on klassikko, kun näytellyt Tintit jäävät rutiköyhän miehen Jacques Tatiksi. Kannattaa ennemmin hankkia sarjakuvat uusina kovakantisina albumeina (Otava).
Rakeinen ja kohinainen kuva näyttää tarkemmalta kuin voisi odottaa 1960-luvun tuotannolta. Kyseessä ei ole kokokuva kuten takakansi kertoo, vaan maltillinen eurolaajakangas. Selkeähkö ääniraita on käytännössä stereona tallennettu mono. Ei ekstroja.