Kol­man­nen­tois­ta eli vii­mei­sen Her­cu­le Poi­rot –­te­le­vi­sio­sar­jan kak­si osaa ovat jää­neet mie­leen yk­si­tyi­set­sivään ai­koi­naan al­ku­peräi­sissä ro­maa­neis­sa tu­tus­tu­nuil­le.

Her­ku­leen uro­työt (T­he La­bours of Her­cu­les, 1947) il­mes­tyi ko­meas­ti suo­mek­si ko­vis­sa kan­sis­sa en­nen kuin pää­tyi vaa­ti­mat­to­mam­paan Sa­po-kuo­siin, joil­la oli 1970-lu­vun alus­sa kiu­sal­li­nen tai­pu­mus muut­tua ir­to­leh­ti­pai­nok­sek­si. Kir­jas­to­si­dok­sis­sa ei to­ki tätä on­gel­maa ol­lut.

Her­ku­leen uro­työt oli alun­pe­rin yh­dis­telmä eri­lai­sia ar­voi­tuk­sia, jot­ka mes­ta­riet­sivä rat­kai­si. Tv-sar­ja ot­taa mel­koi­ses­ti va­pauk­sia ja on enää yk­si ta­ri­na, jos­sa rat­ko­taan tai­de­var­kauk­sia sveit­siläi­sessä lo­ma­ho­tel­lis­sa. Jak­so on suo­ras­taan tylsä.

Neljä täh­teä me­nee­kin vain le­vyn toi­sel­la jak­sol­le. Esi­rip­pu (Cur­tain: Poi­rot’s Last Ca­se, 1975) kään­net­tiin edel­li­sen ta­paan ko­viin kan­siin he­ti il­mes­ty­mi­sensä jäl­kee, mut­ta Sa­po-ver­sio­ta ei kos­kaan näh­ty sa­maan ta­paan kuin kä­vi ro­maa­nil­le Nei­ti Marp­len vii­mei­nen jut­tu (S­lee­ping Mur­der, 1976, suo­men­nos ko­viin kan­siin 1977). Ch­ris­tie kir­joit­ti mo­lem­mat hy­vissä ajoin va­ras­toon, jo 1940-lu­vun alus­sa hyvällä luo­mis­kau­del­laan.

E­si­rip­pu on laa­du­kas tv-so­vi­tus kir­jai­li­jan psy­ko­lo­gi­ses­ta jän­ni­tyk­sestä. Ta­ri­naa en hen­no spoi­la­ta lain­kaan. Riittää, että ker­ron Poi­rot’n ja lo­pul­ta kap­tee­ni Has­ting­sin pää­tyvän al­kuun; itä­mai­sit­tain tul­kit­tu­na kuin kuo­le­va ih­mi­nen pa­lai­si syn­tymättömäk­si lap­sek­si. Jak­so ta­pah­tuu maa­lais­ho­tel­lis­sa, jo­ka oli näyttämönä en­simmäi­sessä Poi­rot-ro­maa­nis­sa Sty­le­sin ta­paus (T­he Mys­te­rious Af­fair at Sty­les 1920, suo­mek­si Sa­po-sar­jas­sa 1970). Poi­rot koh­taa oman mo­raa­lin­sa ra­jat.