Yli 10 800 arvostelua
Uusia arvosteluita tuon tuosta.
Kaikki parhaat.
DVD

Jyrki Lost Tapes Vol. 1 - syksy 1995

- kevät 1996 

Elokuva:
Kuva & Ääni:
Ekstrat:

Tekniset tiedot

Formaatti: DVD
 
Vuosi: 2005Kesto: 152 minuuttia
Julkaisija: Pan VisionKuva:
1.33
Ääniraita: Dolby Digital Stereo
  EAN: 6416335174738

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat julkaisijalle (Pan Vision) ellei toisin mainita.

Genre

Elokuva

Nuo­ri­son mie­liä 1990-­lu­vun puo­livä­lissä muo­kan­nut ja py­syväs­ti syö­ve­rei­hin pai­nu­nut MT­V3:n Jyr­ki-oh­jel­ma kuo­pat­tiin tuo­tan­ton­sa hin­ta­vuu­den vuok­si muu­ta­mas­sa vuo­des­sa.

Nuo­ri­son mie­liä 1990-lu­vun puo­livä­lissä muo­kan­nut ja py­syväs­ti syö­ve­rei­hin pai­nu­nut MT­V3:n Jyr­ki-oh­jel­ma kuo­pat­tiin tuo­tan­ton­sa hin­ta­vuu­den vuok­si muu­ta­mas­sa vuo­des­sa. Kym­me­nen vuot­ta en­silä­he­tyk­sen jäl­keen Fil­mi­teol­li­suus on koos­ta­nut suo­sik­kipläjäyk­siä myös DVD-muo­toon. Sen suu­rem­paa suo­sio­ta uu­sio­jul­kai­sut eivät saa­neet ku­lut­ta­jien kä­sissä, mut­ta han­kin­ta­pe­rus­te­lu moi­sil­le kum­ma­jai­sil­le on ai­na­kin 1990-lu­vun nuo­ruu­ten­sa elä­nei­den hyl­ly­jen et­ko­viih­dyk­keinä ole­mas­sa.
Y­li kym­me­nen vuot­ta myö­hem­min, mo­net or­kes­te­reis­ta ovat saa­vut­ta­neet mer­kittä­viä ja­lan­si­jo­ja jo­pa kan­sainvä­li­sellä ta­sol­la. Wal­ta­rin sil­loi­nen maail­man­val­loi­tus nau­rat­taa jäl­kikä­teen, mut­ta Kärt­sy Ha­ta­kan esi­tys pe­rus­te­lee tun­teen, jon­ka vuok­si ai­koi­naan mo­ni mah­dol­li­seen val­loi­tuk­seen saat­toi us­koa­kin. Kärt­syn tuk­ka ei ole muut­tu­nut mik­sikään.
Sub-Ur­ban Tri­be soi akus­ti­se­na lem­peäs­ti. Vas­taa­van­lais­ta val­miik­si pu­res­kel­tua, mu­ka vaih­toeh­tois­ta mu­siik­kia tuo ajan­jak­so oli täynnä, Yh­dys­val­lois­sa sil­le tun­tuu ole­van ti­laus­ta edel­leen.
Nuo­ri JS16 fii­lis­te­lee tur­ku­laisräp­pik­laa­nin­sa Ke­vyt Jeen ke­ra play­back-e­si­tyk­senä. Jo­rauk­sen as­te on lai­meu­sas­tei­kol­la
poh­ja­kos­ke­tus. Akus­ti­ses­ti per­for­mans­sin an­ta­va CMX är­syttää ru­nou­del­laan siinä missä on teh­nyt vas­te­des. Esiin­ty­mi­nen on kan­keaa ja se ei pei­ty soi­tos­sa.
Haus­myl­ly-t­rion vaa­te­tus on hu­mo­ris­ti­suu­des­saan hie­no pei­laus ajas­ta. Toi­voi­si, että ky­seessä oli­si ta­hal­li­ses­ti hu­pai­sa play­backs­how, mut­ta kyllä ylös nos­te­tut sam­ma­rit, tei­pat­tu lätkä­kypärä ja Ke­ra­va-pal­mi­kot moi­ses­sa her­kis­te­lyssä nos­taa suu­pie­let vä­ki­sin hy­myyn.
Juus­topäät saa suur­ta plus­saa esi­tyk­sestään, jo­ka edus­taa punk­roc­kia enemmän kuin yk­sikään tämän het­ken te­le­vi­sioon val­mis­tel­tu kli­kin kans­sa huo­rat­tu esiin­ty­mi­nen. Tem­po heit­te­lee lai­das­ta lai­taan ja soit­to on hei­kom­paa kuin yh­delläkään ny­kyään stu­dioon (pu­hu­mat­ta­kaan tv-s­tu­dioon) pääs­te­tyllä api­na­lau­mal­la.
Lin­jaan­sa hiu­kan muun­ta­nut Egot­rip­pi to­dis­taa ol­leen­sa jo 1995 kel­vol­li­nen, vä­hintään­kin ke­hi­tys­kel­poi­nen, roc­kor­kes­te­ri. Yh­tyeestä edel­leen kuu­lu­va soi­ton lem­peys on ol­lut mu­ka­na jo al­kuai­ko­jen ren­kut­te­lus­sa.
Neon 2 esittää le­vyllä '­Hat­tu täynnä täh­tiä' -lau­lun, unoh­tu­neen pal­jas­tuk­sen sä­vel­kynän heik­kou­des­ta suu­rim­pien ka­rao­ke­hit­tiensä ul­ko­puo­lel­ta. Jus­si Rai­nion pu­vus­tuk­ses­ta vas­taa­va ta­ho jou­tai­si ran­gais­ta­vak­si syn­neistään edel­leen­kin. Ri­kos ei van­he­ne. Mo­vet­ron pii­lou­tuu taus­ta­nau­hae­si­tyk­sessään piu­hat­to­mien Ale­sik­sien­sa taak­se luot­taen Päi­vi Le­pistön ve­to­voi­maan. 1990-lu­vun reh­dimmästä päästä ol­lut trio näyttää mu­sii­kil­taan eikä edes nau­ra­ta liiem­min. Liekö se viih­teen kan­nal­ta hyvä merk­ki?
Yö esittää uut­ta me­nes­tys­kaut­tan­sa en­tei­levän mas­sii­vi­sen "Sua muis­tois­ta­ni pois en saa" -kap­pa­leen. Ol­li Lind­hol­min sietämättömän ru­mas­ti soi­va ää­ni ko­ros­tuu kaiut­to­mas­sa pal­jaas­sa stu­dio-li­vessä. Toi­nen suu­ror­kes­te­ri, Don Huo­not eli kul­ta-ai­kaan­sa. Mus­ta­val­koi­sek­si efek­toi­tu "Si­ni­nen yö" toi­mii edel­leen hie­nos­ti. Ab­so­luut­ti­sen nol­la­pis­teen ko­kei­lun­ha­lu oli nos­ta­nut Ro­va­nie­men po­jat jo tun­ne­tuk­si vaih­toeh­dok­si. Näsä­vii­sau­den ja te­ko­tai­teel­li­suu­den syytök­siä jael­les­sa on muis­tet­ta­va Ab­so­jen teh­neen alal­laan tin­kimätöntä poh­ja­työtä kä­sittämättömän pitkän ajan. Tom­mi Lii­ma­tan ta­pa luo­da tun­nel­ma mi­ni­ma­lis­mil­laan toi­mii.
Kark­kiau­to­maat­ti lä­he­nee soi­tan­nos­saan Juus­topäi­den koh­kaus­ta, Jans­kun per­soo­nal­li­suus lau­lun­ra­ken­ta­ja­na ja yh­tyeen­joh­ta­ja­na oli ha­vait­ta­vis­sa jo tei­ni­vai­hees­sa.
Ult­ra Bra esittää en­sial­bu­mil­taan "Ken Sa­ro-Wiwa on kuol­lut" -sä­vel­lyk­sen. Yh­tyeen eh­dot­to­muus tu­lee esiin jo nuo­ruu­den vim­mai­ses­sa tul­kin­nas­sa. Vii­meistään UB to­dis­taa sen, että tähän­kin ai­kaan on kuul­tu mer­kittävää ko­ti­mais­ta me­nes­tys­mu­siik­kia oli se sit­ten kuin­ka toi­seen ai­kaan si­dot­tua ta­han­sa. Ai­ka­ko­ne ei ole enää yhtä smooth, jos­kin hen­gissä. Le­vyn pääl­le neon­tur­keis­sa hei­lu­va kvar­tet­ti on hiu­kan tyy­likkääm­pi co­me­bac­kin myötä, jos­ko sit­ten tu­le­vai­suus sen to­den­taa.
Kes­toin­hok­ki Suurlä­het­tiläät rai­vos­tut­taa en­si sä­ve­lestä läh­tien. On­nek­si skip-nap­pu­la on ole­mas­sa myös tällä le­vyllä. XL5 rie­huu kau­nii­na pe­to­na jä­ri­syttä­vissä ylä­ruu­mis­ta pal­jas­ta­vis­sa hal­pis­hal­lien kaup­paa­mis­sa top­pa­ta­keis­sa. Myötähä­peä lie­nee ai­noa ha­vait­ta­vis­sa ole­va tun­ne.
An­dy Mc­Coy heittää hyvät le­gen­dat esittäessään 12-kie­li­sellä akus­ti­sel­la ki­ta­ral­la 'Wild Hor­ses' -bal­la­dia. Vaa­sa­lai­sen Kla­my­dian junt­ti­punk­ki oli jo saa­vut­ta­nut suu­rim­man suo­sio­hui­pun, se kuu­luu myös su­ju­vas­sa yh­teis­soi­tos­sa. Oma­lei­mai­nen soun­di pe­rus­tuu Ves­ku Jo­ki­sen mur­tee­seen ja ää­liömäi­siin ly­rii­koi­hin.
U­noh­tu­neel­le osiol­le si­joit­tu­va Soop de loop, Ma­ri ja Mint­tu Ve­sa­lan sekä Ray­mond Ebank­sin trio, soi tyy­lillä mo­niin ra­dio­pop­pis­ta teh­nei­siin ai­ka­lai­siin ver­rat­tu­na. Clau­den täh­dittämä 69 Eyes soit­ti vielä jär­kevää ka­tu­rok­kia sit­tem­min ku­vioi­hin tul­leen vä­kinäi­sen mu­ka-goot­ti-mu­ka-he­vin si­jaan. Ka­ma­la lop­pu­tu­los tässä­kin, mut­ta sie­dettä­vyy­sas­te on kor­keam­pi.
Mie­li­pi­dea­siois­ta kiis­te­lemättä, J.­Kar­ja­lai­sen esi­tys Elect­ric Sau­nan­sa kans­sa on maail­man­luok­kaa. Kar­ja­lai­nen on ajat­to­muu­des­saan tyy­lin jät­tiläi­nen, yh­tyeensä ei tuu­maa­kaan perässä. Hyvää li­ve-soun­dia ei ol­lut no­peas­sa Jyr­ki-mei­nin­gissä help­poa saa­da ai­kaan, Kar­ja­lai­nen te­kee sen sähköi­ses­ti­kin.
Pel­le Mil­joo­na & Roc­kers up­poaa toi­siin ko­li­nal­laan ja asen­teel­laan, ky­see­na­lais­ta­jan­sa vaa­ti­vat tul­kin­nal­ta ja sä­vel­lyk­siltä­kin jo­tain. Jyr­kin mv-e­si­tys an­taa mo­lem­mil­le vaih­toeh­doil­le hyvät pe­rus­teet.
Har­va muis­taa nuo has­sun­haus­kat sit­ruu­nat. Sees­tyessään suo­ma­lai­sit­tain ku­nin­kaal­lis­ten luok­kaan nous­sut Le­mo­na­tor-yh­tye oli al­ku­jaan var­sin är­syttävä voi­ma­po­pyh­tye. Sup­per­heads-yh­tyeen en­sias­ke­lei­ta herk­kis­pop­piin osoit­ta­nees­ta hi­pelöin­nistä ei jää­nyt his­to­riaan muu­ta kuin Kim­mo Val­ta­sen ni­mi. Stem­ma­lau­lu­jen tree­naa­mi­nen oli­si pitä­nyt te­le­vi­sioe­siin­ty­mistä aja­tel­len hoi­taa kun­nial­la.
Is­mo Alan­gon esi­tys De­pec­he Mo­den ja­lanjäl­kiä tal­sien toi­mii, ku­ten ole­tet­ta­vaa on­kin, vaik­ka ei ai­van li­veltä kuu­los­ta­kaan.
Sel­lok­var­tet­ti Apo­ca­lyp­ti­can al­ku­tai­pa­leet otet­tiin "En­ter Sand­ma­nin" tur­vin noi­hin ai­koi­hin, hy­vin ma­te­riaa­li pus­kee uu­des­sa ajas­sa­kin.
Y­leisön vaa­te­tus­ta ja tyy­li­seik­ko­ja va­koil­les­sa vii­meistään huo­maa, mi­ten ai­ka muut­taa muis­to­ja. Pu­keu­tu­mi­nen nor­maa­li­kan­san kes­kuu­des­sa on ol­lut tuu­li­pu­kua vielä muis­tel­tua myö­hempään. Jyr­ki-tun­na­rin pärähtäessä on myön­nettävä pie­nen nos­tal­gianvä­reen hii­pivän jon­ne­kin ihon al­le.
Haas­tat­te­lut, joi­ta on sentään saa­tu va­li­ta lu­kui­sis­ta tun­neis­ta, eivät yllä jour­na­lis­min al­hai­sim­mal­le­kaan ta­sol­le. Kat­ja Ståh­lin, Min­na O:n, Mik­ko Sil­ven­noi­sen ja Piz­za Pek­ka­ri­sen kak­si­kym­mentä va­lit­tua haas­tis­ta pe­rus­tuu liial­li­seen fa­ni­tuk­seen, lap­sel­li­suu­teen tai rock­toi­mit­ta­mi­sen ma­ta­la-ai­tai­suu­teen alen­tu­vat ih­mis­pa­rat eivät on­nis­tu saa­maan useis­sa­kaan haas­tat­te­lu­ti­lan­teis­sa tyh­jistä ar­tis­teis­ta mitään ir­ti. Vai mitä mieltä voi ol­la Pek­ka­ri­sen le­gen­daa­ri­ses­ta An­dy Mc­Coy -haas­tat­te­lus­ta. Ka­ris­maat­ti­sis­ta vie­rais­ta ir­toaa teks­tiä to­ki vaik­ka toi­mit­ta­mat­ta. YUP-in­sert­ti Ta­vas­tian edestä tuo mie­leen MoonTV:n tu­han­net haas­tat­te­lut hal­puu­des­saan.

Kuva, ääni & ekstrat

Kuvanlaatu on tuttua, siltä ei osaa enempää odottaakaan. Aika näkyy ruudulla. Stereoraita heittelehtii esityksen mukaan, monet elävistäkin esityksistä toimivat miksauksensa puolesta kummallisen hyvin. Jälkityö on mukiinmenevää. (VA)
16/09/2009

Tekijät

Etsitkö tärppejä?

Jos pidät tästä elokuvasta saatat myös olla kiinnostunut näistä. Lisää samojen tekijöiden elokuvia löydät klikkaamalla tekijän nimeä edellä.
© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2024 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy