Se­lit­te­levän ont­to, mut­ta puit­teil­taan näpsäkkä su­per­san­ka­ri­ta­ri­na hy­vistä ikui­sis­ta ja pa­hois­ta poik­kea­vis­ta. 5000 vuo­den ta­kaa Me­so­po­ta­mias­ta al­ka­vat ta­pah­tu­mat viu­hu­vat it­se­riit­toi­sel­la määrä­tie­toi­suu­del­la Ba­by­lo­nian kaut­ta ny­kypäivän Lon­too­seen. Millään ei tun­nu juu­ri ole­van mer­ki­tystä, minkä myös dia­lo­gi tun­tuu tietävän ta­sa­pai­noil­les­saan kli­sei­sen mah­ti­pon­ti­sen ja tyhjänpäiväi­sen vä­lillä.

Kult­tu­ri­mat­ka lä­pi ai­ka­kau­sien ja maa­no­sien on näpsäkkää silmä­kark­kia, mut­ta ehyttä elo­ku­vaa näistä ai­nek­sis­ta ei tun­nu syn­tyvän millään il­veellä. Kaik­ki ih­mis­kun­nan his­to­rias­sa tun­tuu ole­van kytkök­sissä ikui­siin, mut­ta lop­pu­tu­los on kuin 5000 näytönsäästäjää yh­teen mik­sat­tu­na.

Nälkä­vuo­den mit­tai­sel­la taus­ta­ta­ri­nal­la ja mil­tei yhtä pitkällä näyt­te­lijä­lis­tal­la ar­moi­tet­tu toi­min­tapätkä tar­joi­lee sä­hikäi­siä, mäis­kettä ja ru­mia pa­hik­sia il­man sen suu­rem­paa oma­peräi­syyttä.