In­dia­na Jo­nes pa­laa mil­tei 20 vuot­ta edel­li­sen seik­kai­lun jäl­keen yhtä not­kea­na ja let­kau­tus­val­mii­na kuin vii­me nä­kemällä. Vuo­si on 1957 ja ark­ki­vas­tus­ta­ja nat­sit ovat ka­don­neet his­to­rian to­muun, mut­ta ti­lal­la ovat yhtä tai­kaus­koi­set ja keräi­ly­hi­moi­set kom­mu­nis­tia­gen­tit. Nyt jäl­ji­tetään kil­van myyt­tistä kris­tal­li­kal­lon val­ta­kun­taa, jo­ka kät­kee lu­pauk­sen yli­luon­nol­li­sis­ta voi­mis­ta.

Al­ku­peräis­ten elo­ku­vien et­si­mi­sen ilo ja ren­to huu­mo­ri ovat siir­ty­neet uu­teen seik­kai­luun hy­vin, ja mu­kaan on myös on­nis­tut­tu luo­maan al­ku­peräis­ten hen­gessä hy­vin toi­mi­via uu­sia toi­min­ta­jak­so­ja, jois­ta int­ro­jak­so on pait­si räjähtä­vin myös haus­kin. Sa­mal­la on siir­ryt­ty as­kel fan­ta­sias­ta sci­fiin, vaik­ka ra­ja lie­nee­kin tässä vielä häi­lyvä.

E­lo­ku­va vas­taa ko­viin odo­tuk­siin kii­tettäväs­ti, vaik­ka ei aiem­pia osia ylitäkään. Ta­ri­na avau­tuu jän­nittäväs­ti, ja so­pi­vas­ti vaih­toeh­to­ja ja yllä­tyk­siä tar­joil­len, mut­ta it­se sa­lai­sia kan­sioi­ta lai­naa­va — ja pai­koin per­he­seik­kai­lua lä­hes­tyvä — lop­pu tun­tuu hie­noi­sel­ta pet­ty­myk­seltä. Sa­moin venäläi­set tun­tu­vat ai­na­kin näin en­si­koh­taa­mi­sel­la vielä ko­vin köy­hiltä vas­tus­ta­jil­ta pa­huu­den täy­del­listä ruu­miil­lis­tu­maa edus­ta­nei­siin nat­sei­hin ver­rat­tu­na. Jää näistä puut­teis­ta joh­tuen ni­pin na­pin neljästä täh­destä.