Tu­le­van kult­tioh­jaa­jan de­byyt­ti muis­tut­taa yllättävän pal­jon John Woon sen­ti­men­taa­li­sia ja vä­ki­val­tai­sia Hong­kong-ro­mans­se­ja. Oh­jaa­ja pys­tyy kui­ten­kin te­kemään aja­tuk­sia herättävää tai­de-e­lo­ku­vaa sa­mal­la, kun ri­kol­li­set tais­te­le­vat saa­vut­ta­mat­to­man rak­kau­den ja ra­ju­jen vä­lien­sel­vit­te­ly­jen suos­sa.

Tätä kat­soo pal­jon mie­luum­min kuin oh­jaa­jan ame­rik­ka­lais­ta il­mai­sua elo­ku­vas­sa My Blue­ber­ry Nights. Liial­li­nen hio­mi­nen ei vielä pi­dentä­nyt pro­duk­tioi­ta. Tällä saa­vu­tet­tiin herk­kyyttä, jo­ka tun­tuu luon­nol­li­sel­ta. Bru­taa­liu­det ku­va­taan pal­jon rea­lis­ti­sem­min kuin yleensä HK-e­lo­ku­vas­sa.