Sink­kuelämäänsä kylläs­ty­nyt len­toemäntä (Pau­la Pat­ton) ryh­tyy jah­taa­maan exiään len­noil­le eri puo­lil­le Yh­dys­val­to­ja. Mat­kan var­rel­le mah­tuu en­na­koi­ta­va kat­taus unel­moi­via mil­jonää­rejä, vai­moaan pettä­viä kön­sikkäitä, määräi­ly­ha­lui­sia se­naat­to­rei­ta ja pra­meaa ul­ko­kuor­ta yllä­pitä­viä sta­ro­ja, mut­ta to­si rak­kaus löy­tyy sieltä mistä niin mo­nes­ti aiem­min­kin: naa­pu­ris­ta. Eikä tämä pal­jas­tus edes spoi­laa elo­ku­vaa, sillä sen ver­ran il­mei­nen on lop­pu­tu­los.

Pin­nal­taan slii­pat­tu ja sisällöltään tyys­tin ge­nee­ri­nen ro­mant­ti­nen ko­me­dia on pas­se­li il­tapäivä­hat­ta­ra: help­po, huo­le­ton ja no­peas­ti unoh­det­tu. Kal­liin kuo­sin al­ta ei tässä löy­dy en­simmäistäkään oma­peräistä aja­tus­ta, mut­ta vä­rittömän sym­paat­tis­ten hah­mo­jen toi­lai­lut viih­dyttä­nevät ai­kan­sa siinä missä kiiltävän Cos­mon­kin se­lai­lu.