Van­hus­ten hoi­don epä­koh­tiin su­kel­ta­va suo­ma­lais­do­ku­ment­ti seu­raa hoi­ta­jien ja hoi­va­ko­ti­suk­kai­den sekä näi­den omais­ten eloa. Te­hok­kuu­den ni­missä ku­ris­tet­tu­jen te­kijämää­rien ja sa­maan ai­kaan vii­me vuo­si­kym­me­ninä alal­la kuin alal­la lisään­ty­neen kir­jau­sin­toi­lun vä­liin jää yhä vä­hemmän ai­kaa oi­keal­le te­ke­mi­sel­le. Do­ku­ment­ti käy tais­toon tätä ä­lyttö­myyttä vas­taan ja ih­mi­selämän ar­von puo­les­ta.

Do­ku­men­tin krit­tiik­ki kum­puaa mah­dot­to­mas­ta yhtälöstä ja sen ah­dis­te­le­mas­ta ih­mi­sen ar­voi­ses­ta elämästä ja työstä, joi­den ra­jal­la ar­vo ki­pui­lee ta­lou­del­li­sen kus­tan­nuk­sen kans­sa. Il­miö ei kos­ke ai­noas­taan van­hus­ten hoi­toa, sa­ma me­ta­ta­son oheis­toi­min­ta ja te­ke­mi­sen seu­raa­mi­nen it­se te­ke­mi­sen kus­tan­nuk­sel­la vai­vaa li­ki­pitäen kaik­kea työtä ny­ky­maail­mas­sa, mut­ta on vai­kea väittää et­teivätkö epä­koh­dat oli­si räi­keim­millään nähtä­vissä juu­ri van­hus­ten hoi­dos­sa.

Yh­teis­kun­taa lä­pi­leik­kaa­van oheis­te­ke­mi­sen pal­vo­mi­nen on syöpä, jo­hon lää­kettä voi et­siä maa­laisjär­jestä tai te­koä­lystä. Ehkäpä jo­ku päivä te­koä­ly ker­too meil­le, että tur­ha by­rok­ra­tia on jo hoi­det­tu meidän puo­les­ta — ja las­ku­kin on mak­set­tu ro­bot­tien te­kemällä työllä.