Yli 10 800 arvostelua
Uusia arvosteluita tuon tuosta.
Kaikki parhaat.
Kino

Captain America: The First Avenger 3D

Tekniset tiedot

Formaatti: Kino
 
Vuosi: 2011Kesto: 126 minuuttia
Julkaisija: Finnkino 
  
 
Ikäraja:
(11)
Kielletty alle 12-vuotiailta. Ennen vuoden 2012 ikäraja­merkintä­uudistusta tämän julkaisun ikäraja oli 11 vuotta.
VET: 268668  

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat julkaisijalle (Finnkino) ellei toisin mainita.

Elokuva

Ah­ve­nan­maa­lai­nen Paul Gus­tav­son loi vuon­na 1939 Mar­vel-yh­tiöl­le sar­ja­ku­va­san­ka­ri An­ge­lin.

Ah­ve­nan­maa­lai­nen Paul Gus­tav­son loi vuon­na 1939 Mar­vel-yh­tiöl­le sar­ja­ku­va­san­ka­ri An­ge­lin. En­ke­liä voi pitää edeltäjänä ny­kyi­sil­le su­per­san­ka­ria­suun pu­keu­tu­vil­le hah­moil­le, jot­ka kui­ten­kin tais­te­le­vat ri­kok­sia vas­taan il­man eri­tyi­siä yli­luon­nol­li­sia voi­mia. Myö­hem­min maail­man­so­dan il­ma­pii­rissä Joe Si­mon ja Jack Kir­by kek­sivät Mar­ve­lil­le yh­den kaik­kien ai­ko­jen suo­si­tuim­mis­ta su­per­san­ka­reis­ta, Cap­tain Ame­ri­can.
Tästä täh­ti­lip­pu­kil­peä kan­ta­vas­ta, ny­kyi­sin jo seit­semän­kymp­pi­sestä sar­ja­ku­va­pat­rioo­tis­ta on Joe Johns­ton oh­jan­nut ko­mean fil­mi­tul­kin­nan. Cap­tain Ame­ri­ca: The First Aven­ger viit­taa jo ni­messään jat­ko-o­siin. En­si vuo­dek­si odo­tel­laan Aven­gers-e­lo­ku­vaa, jos­sa Cap­tain Ame­ri­can rin­nal­la tais­te­le­vat sekä Iron Man että Hulk. Tii­min ideoi piirtäjä Kir­byn kans­sa 60-lu­vun alus­sa Mar­ve­lin kir­joit­ta­ja­le­gen­da Stan Lee. En­si vuon­na 90 täyttävä Lee näyttäy­tyy ko­ris­te­roo­lis­sa tässä­kin elo­ku­vas­sa.
Oh­jaa­ja Joe Johns­ton on teh­nyt hie­non nuo­ruus­muis­te­lon Lo­ka­kuun tai­vas (1999) ja sar­jan te­ho­kas­ta, mut­ta per­soo­na­ton­ta mie­li­ku­vi­tus­seik­kai­lua (Ju­man­ji, Ju­ras­sic Park III, The Wolf­man). Cap­tain Ame­ri­ca kuu­luu te­kijän par­haim­mis­toon, vaik­ka jää­kin jäl­keen kesän hie­noim­mis­ta fan­ta­sia­fil­meistä (X-Men: First Class, Su­per 8, Api­noi­den pla­nee­tan syn­ty). Johns­to­nin kek­se­liäät ideat ja tai­pu­mus kes­kin­ker­tai­siin rat­kai­sui­hin kamp­pai­le­vat Cap­tain Ame­ri­cas­sa­kin.
Bus­ter Kea­to­nin Ken­raa­lis­sa John­ny Graytä ei värvätä rin­ta­mal­le, kos­ka hän on ar­vok­kaam­pi ve­tu­rin­kul­jet­ta­ja­na. Mut­ta John­ny pää­see pal­ve­le­maan aa­tet­taan si­vii­liam­mat­tin­sa kaut­ta ja osoit­taa siinä su­per­mie­hen ky­kyjä.
Cap­tain Ame­ri­cas­sa nuo­ri Ste­ve Ro­gers ha­luaa tehdä osan­sa Yh­dys­val­tain liit­tyessä toi­seen maail­man­so­taan. Ste­ve on heik­ko­peik­ko anee­mik­ko, jon­ka ast­mat ja al­ler­giat sekä raa­mik­kuu­den puu­te estävät A-mies­kel­poi­suu­den. Or­vol­le Ste­vel­le so­ta­pal­ve­lus on enemmän kuin vel­vol­li­suus, se on pak­ko­miel­le. On­nek­si avuk­si tu­lee nat­se­ja paen­nut sak­sa­lais­tie­de­mies Ers­ki­ne (S­tan­lye Tuc­ci), jo­ka see­ru­mi­kek­sinnöllään kou­lii epä­kel­vos­ta­kin ai­nek­ses­ta Hit­le­rin vas­tai­sen sa­lai­sen aseen, su­per­mal­lia.
Värväys­ma­te­riaa­lia
Ku­ten Api­nap­la­nee­tan syn­ty, myös Cap­tain Ame­ri­ca ot­taa ai­kan­sa ker­to­muk­sen käyn­nistä­mi­sessä. Näin hah­mo­jen luon­to ja si­don­nai­suu­det käyvät sel­vik­si en­nen kes­keistä konf­lik­tia. Eri­tyi­ses­ti Cap­tain Ame­ri­can koh­dal­la verk­kai­nen, mut­ta tii­vis al­kus­too­ri on pai­kal­laan, sillä hah­mo on meillä vä­hemmän tun­net­tu kuin Mar­vel-kol­le­gan­sa Spi­der-Man tai DC Co­mic­sin kil­pai­li­jat Bat­man ja Su­per­man.
Suu­ren bud­je­tin tul­kin­taan on kiin­ni­tet­ty lois­ta­vat näyt­te­lijät. Aiem­min hei­kois­sa su­per­hah­mo­fil­meissä tah­kon­nut Ch­ris Evans osoit­taa lah­jak­kuu­ten­sa. Hä­nessä on sekä puh­da­sot­sai­sen hee­rok­sen yk­si­puis­ta nai­vis­mia että it­sei­ro­nis­ta po­ke­ri­naa­maa, jo­ka aut­taa vä­rikkäi­den rät­tien pääl­le pu­ke­mis­ta. Vas­tuk­sen kap­tee­nil­le an­taa Hu­go Wea­vin­gin me­ga­pa­his­nat­si Pu­na­kal­lo Heil Hyd­ra -mant­roi­neen. Si­vus­ta­tu­kea san­ka­ri saa tyttöystävältään, agent­ti Car­te­ril­ta (Hay­ley Atwell), par­haal­ta ystävältään Buc­kyltä (Se­bas­tian Stan) sekä ih­me­kek­sijä Star­kil­ta (Do­mi­nic Coo­per). Si­vuo­sien par­haat pis­teet kerää to­sin Tom­my Lee Jo­ne­sin yr­my evers­ti, jol­ta kuul­laan her­kul­li­sim­mat kom­men­tit.
E­lo­ku­van hal­lit­tu vi­suaa­li­suus miel­lyttää myös kol­miu­lot­tei­se­na, jos­kin par­haim­mil­laan 3D-vai­ku­tel­ma on upeis­sa lop­pu­teks­teissä ja mu­si­kaa­lin­kal­tai­sis­sa la­va­jak­sois­sa, jois­sa Cap­tain Ame­ri­ca nos­tat­taa ko­ti­rin­ta­man hen­keä vetämällä Hit­ler-ko­pio­ta kuo­noon.
Ku­val­li­ses­sa lois­tos­sa on sen ver­ran kui­va­kas pin­ta­si­laus, että vii­mei­sellä kol­man­nek­sel­la sii­hen vä­syy. Pu­na­kal­lo­kin osoit­tau­tuu hui­mas­ta ul­ko­muo­dos­taan huo­li­mat­ta mel­ko kli­sei­sek­si su­per­kon­nak­si. Se­kin ih­me­tyttää, että mo­lem­pien rin­ta­mien yli­luon­nol­li­ses­ta tu­li­voi­mas­ta huo­li­mat­ta jo­kai­nen kärhämä on vain ta­va­no­mais­ta fil­mi­pum­put­te­lua, vaik­ka­kin te­ho­ty­keillä.
Reip­paa­na sar­jis­seik­kai­lu­na Cap­tain Ame­ri­ca kyllä kel­paa. Ar­mei­jal­le se var­mas­ti so­pi­si myös nuor­ten värväys­ma­te­riaa­lik­si, kos­ka so­ti­mi­ses­ta kai­kil­la rin­ta­mil­la on teh­ty elo­ku­vas­sa niin sek­sikästä, haus­kaa ja hou­kut­te­le­vaa. Sar­ja­ku­va­san­ka­ri on syn­ty­nyt oma­na ai­ka­naan ja muo­kat­tu sen ai­kai­sen ajan hen­gen il­mentäjäk­si. Maail­man­po­li­tii­kan ja mie­li­pi­deil­ma­pii­rin muu­tok­set on otet­tu huo­mioon vain sum­mit­tai­ses­ti. Nat­sit ovat 40-lu­vul­le pääsääntöi­ses­ti si­joit­tu­van ta­ri­nan van­ha, hyvä vi­hol­li­nen. Sil­miin­pistäväs­ti venäläi­siä (tai Neu­vos­to­liit­toa) ei edes mai­ni­ta, saa­ti Aa­siaa tai Lä­hi-itää. Mi­tenkähän on ny­kyai­kaan si­joit­tu­vis­sa Aven­gers-jat­ko-o­sis­sa?
Hei­veröi­nen Ste­ve Ro­gers rat­kai­see elo­ku­van al­ku­puo­lel­la on­gel­mat ai­voil­laan ja nok­ke­luu­del­laan, mut­ta see­ru­min pis­ton jäl­keen saa suo­ra voi­ma jyllätä. Kun Ro­ger­sil­ta ky­sytään, ha­luaa­ko hän tap­pa­maan nat­se­ja, hän vas­taa, et­tei vi­haa ketään, mut­ta et­tei hän hyväk­sy sitä, että ketään kiu­sa­taan. Kom­ment­ti on kum­mal­lis­ta huul­ten to­dis­tus­ta, jon­ka tar­koi­tus on py­hittää voi­mankäyttö hy­villä tar­koi­tus­pe­rillä. Fi­lo­so­foin­ti siitä, että kun on ol­lut heik­ko, ymmärtää pa­rem­min voi­mak­kaan vas­tuun, ei ole yhtä on­tu­va se­li­tys tässä yh­tey­dessä, vaik­ka kau­nis­te­lua­han se on se­kin.
Cap­tain Ame­ri­can so­ta­myön­tei­syy­den vas­ta­pai­nok­si sen rin­nal­la pa­kol­lis­ta kat­sot­ta­vaa oli­si Dal­ton Trum­bon omas­ta kir­jas­taan oh­jaa­ma pa­si­fis­ti­nen So­ti­las­poi­ka (1971). Et­teivät vä­ki­val­lan ja so­dan ru­mat jäl­jet ko­ko­naan unoh­tui­si mie­li­ku­vi­tus­hy­per­ryk­siä kat­soes­sa.
Kä­sittääk­se­ni sar­ja­ku­vas­sa tyttö­san­ka­ril­la, agent­ti Sha­ron Car­te­ril­la on iso mer­ki­tys. Elo­ku­va­ver­sios­sa­kin hän saa ti­laa osoit­taa neu­vok­kuu­ten­sa, mut­ta Hay­ley Atwel­lin hah­moa ei käy­tetä tar­peek­si hyväk­si. Luo­te­taan­ko sii­hen, että roo­lin ke­hit­te­lyyn on mah­dol­li­suus jat­ko-o­sis­sa?
O­li­sin kai­van­nut enemmän­kin Ch­ris Evan­sin ja Atwel­lin yh­teis­pe­liä. Sii­hen py­ritään­kin koh­tauk­ses­sa, jos­sa Cap­tain Ame­ri­ca näyttää ole­van kuo­le­man kie­lissä pu­toa­mas­sa ko­nei­neen var­maan tu­hoon. Vii­mei­sen yh­tey­den päässä on Sha­ron Car­ter ja kes­kus­te­lus­sa on herk­kien, koh­ta­lo­no­mais­ten hyväs­tien sä­vy. 40-lu­vun so­ta-ai­kaan si­joi­tet­tu koh­taus pu­toa­vas­ta ko­nees­ta ja mie­hen ja nai­sen vä­li­sestä hen­nos­ta elämän­lan­gas­ta tuo pal­jon lu­paa­val­la ta­val­la mie­leen Mic­hael Powel­lin ja Eme­ric Press­bur­ge­rin suu­ren­moi­sen elo­ku­van Ky­sy­mys elämästä ja kuo­le­mas­ta (1946). Siinä Da­vid Ni­ven syök­syy alas pa­la­vas­sa len­to­ko­nees­sa, mut­ta on­nis­tuu vielä saa­maan yh­tey­den len­non­joh­to­tor­nis­sa val­von­ta­vuo­ros­sa ole­vaan iha­naan Kim Hun­te­riin. Myös Cap­tain Ame­ri­cas­sa lentäjä voit­taa kuo­le­man ja syn­tyy uu­del­len. Mut­ta Johns­to­nin sar­ja­ku­va­fil­ma­ti­soin­nis­sa elämän ja kuo­le­man ky­sy­myk­siin ei saa­da yhtä syväl­li­siä, ne­rok­kai­ta saa­ti ro­mant­ti­sia vas­tauk­sia kuin Powel­lin ja Press­bur­ge­rin brit­tik­las­si­kos­sa, jo­ta teh­dessä so­ta oli juu­ri päät­ty­nyt. (HB)
02/09/2011

Traileri

Tämä video on ehkä jo poistettu YouTube:sta. Kokeile kuitenkin?

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2024 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy