Sut­jak­ka uu­si ver­sio Vlad seivästäjän ta­rus­ta il­man ta­va­no­mai­sia Dra­ku­la-k­li­seitä. Elo­ku­va löytää oman paik­kan­sa jos­ta­kin suu­ren­luo­kan efek­timätön ja viit­se­liään his­to­rian ku­vit­ta­mi­sen vä­liltä, mut­ta ei yritä to­sis­saan erot­tua jou­kos­ta kum­mas­sa­kaan sar­jas­sa. Na­pak­ka ja vi­suaa­li­ses­ti näyttävä elo­ku­va pää­tyy tar­joi­le­maan tuo­ree­no­lois­ta fan­ta­sia­toi­min­taa, jol­la on ver­rat­tain vähän te­ke­mistä pe­rin­teis­ten vam­pyy­ri­ta­ri­noi­den kans­sa.

E­lo­ku­van tup­la­lop­pu ja hu­hut Uni­ver­sa­lin mons­te­rit-ta­ru­jen uu­del­leenläm­mit­te­lystä lu­pai­le­vat Mar­ve­lin Aven­gers-saa­gan kal­tais­ta jouk­ko­jen kas­va­tus­ta koh­ti suur­ta lop­pu­fi­naa­lia, jos­sa kai­ke­ti kaik­ki Uni­ver­sa­lin klas­si­set mons­te­rit ot­ta­vat yh­teen. Aja­tus yh­teis­seik­kai­lus­ta, jos­sa dra­ku­la, muu­mio ja nä­kymätön mies läh­tevät tais­te­lu­to­ve­reik­si tun­tuu täy­sin kuol­leel­ta aja­tuk­sel­ta, mut­ta näi­den yk­sittäi­set elo­ku­vat sitä vas­toin voi­vat hy­vin­kin osoit­tau­tua viih­dyttä­vik­si. Ai­na­kin tässä le­pa­kot lie­hu­vat vet­reäs­ti, CGI-pa­ti­na ihas­tut­taa ja ta­ri­na­kin toi­mii yti­mekkääs­ti.