C­har­les Bu­kows­ki edus­taa mil­tei kaik­kea suo­ma­lai­suu­den vas­tai­suut­ta: täy­del­listä vas­tuut­to­muut­ta, täy­del­listä piit­taa­mat­to­muut­ta nor­meis­ta, löyhää mo­raa­lia ja auk­to­ri­teet­tien hal­vek­sun­taa.

Vain al­ko­ho­lis­mi meitä yh­distää, ja ehkäpä siinä on yh­tymä­koh­ta kir­jai­li­jan maail­maan. La­ti­nan sa­na­kir­jas­ta­ni ei löy­dy tätä kä­si­tettä, mut­ta oh­jaa­jan mu­kaan fac­to­tum tar­koit­taa mo­nen työn uu­des­taan luo­jaa. Mikäpä ei pa­rem­min ku­vai­si Bu­kows­kia alias Hen­ry Chi­nas­kia, jo­ka tun­si kai­ke­ti mil­tei kaik­ki pien­palk­kai­set hant­ti­hom­mat jen­keissä.

E­lo­ku­va ku­vaa tur­haa ro­man­tiik­kaa ja yli­lyön­tejä kaih­taen kir­jai­li­jan omaelämän­ker­ral­li­sia Black Spar­row Pres­sil­le kir­joit­ta­mia teks­tejä. Nät­ti­poi­ka Matt Dil­lon muo­toi­lee it­sensä Bu­kows­kik­si häm­mentävällä tai­dol­la.