Nor­man­dian mai­hin­nou­sun ve­ri­siltä ran­tasär­kiltä sel­vin­neet mie­het saa­vat eri­kois­tehtävän löytää alo­kas Ryan, jo­ka on määrä ko­tiut­taa vel­jes­kat­raan vii­mei­senä eloonjää­neenä van­hem­pien­sa loh­duk­si. Vii­meistä piir­toa myö­ten hiot­tu so­tad­raa­ma al­kaa yh­dellä rea­lis­ti­sim­mis­ta ja is­ke­vim­mistä toi­min­ta­jak­sois­ta, mitä so­tae­lo­ku­vis­sa on kos­kaan näh­ty. Tämän vas­ta­pai­nok­si elo­ku­va löytää ilah­dut­ta­van pal­jon sa­not­ta­vaa sa­mois­ta vel­vol­li­suu­den ja vel­jey­den tun­teis­ta, jois­ta myö­hem­pi Spiel­berg/­Hanks-tuo­tan­to Tais­te­lu­to­ve­rit an­tau­muk­sel­la am­men­si.

S­piel­ber­gin ja Hank­sin in­hi­mil­li­nen so­tae­lo­ku­va herät­ti ui­nu­van gen­ren uu­del­leen val­ko­kan­kail­le ja aloit­ti muu­toin­kin his­to­rial­lis­ten me­gap­ro­duk­tioi­den uu­den aal­lon. Sa­maan ai­kaan il­mes­ty­nyt Ve­teen piir­ret­ty vii­va to­sin te­ki par­haan­sa hor­rok­sen jat­ku­mi­sen eteen — ai­na­kin siltä tun­tui sil­mien lup­sah­del­les­sa ar­mot­to­mas­ti ky­sei­sen elo­ku­van en­si-il­las­sa.