Ben Aff­leck on ult­ranört­ti, jo­ta yri­tyk­set palk­kaa­vat re­pimään kil­pai­li­joi­den tuot­tei­ta kap­pa­leik­si ja kek­simään sit­ten ta­van tehdä sa­man­lai­nen tuo­te hie­man eri ta­val­la. Hän on siis erään­lai­nen teol­li­suus­va­koo­ja. Jo­kai­sen pro­jek­tin jäl­keen mie­hen muis­ti tyh­jen­netään kuin John­ny Mne­mo­ni­cis­sa ai­koi­naan. Mie­len­kiin­toi­nen al­kua­se­tel­ma, mut­ta siitä seu­raa­va seik­kai­lu on lä­hes täy­del­li­sen epäus­kot­ta­va. Mie­len­kiin­toa uh­kaa myös ta­pah­tu­mien en­nal­ta­kir­joi­tet­tu avau­tu­mi­nen, jos­sa ta­pah­tu­mis­ta toi­seen siir­rytään vä­lillä tur­han pitkäl­ti ”on­nen” va­ras­sa. Kä­si­kir­joit­ta­ja on ai­na­kin pääs­syt tässä hel­pol­la.

Uu­dek­si elo­ku­vak­si ku­vas­sa esiin­tyy yllättävän pal­jon ros­kaa, eikä tark­kuu­des­sa yl­letä ai­van kirk­kaim­paan kär­ki­jouk­koon. Mus­tan ta­so on eri­no­mai­nen ja vä­ri­tois­to ta­so­kas­ta, vaik­ka sä­vy­tyk­sen il­meik­kyy­destä voi ol­la mon­taa mieltä. Ää­ni­rai­ta on miel­lyttävän ti­la­va, var­sin dy­naa­mi­nen ja myös dia­lo­gin osal­ta sel­keän on­gel­ma­ton. Teks­ti­te­tyissä ekst­rois­sa oh­jaa­jan ja kä­si­kir­joit­ta­ja Dean Geor­ga­rik­sen kes­kimääräi­set kom­ment­ti­rai­dat, ta­va­no­mai­nen ma­king of (18 min.), stunt­ti­dok­ka­ri (17 min.), pois­tet­tu­ja koh­tauk­sia (10 min.) ja vaih­toeh­toi­nen lop­pu (2 min.). (IJ)